Oman pihan rauha on suomalaiselle pyhä asia, mutta tiheään rakennetuilla omakotitaloalueilla se jää usein vain haaveeksi. Kun 45-vuotias perheenisä Pekka osti unelmiensa rintamamiestalon Uudeltamaalta, hän huomasi pian tekevänsä kaupat myös alueen uteliaimman naapurin kanssa.
Kun kahvinjuonti omalla terassilla muuttui päivittäiseksi ahdistukseksi naapurin tuijottaessa tontin rajan yli, Pekka päätti toimia. Hän haki kunnalta lupaa rakentaa kahden metrin korkuisen, näkösuojaa antavan lauta-aidan.
Laki kuitenkin vaati naapurin suostumuksen, ja sitä ei tietenkään herunut. Moni olisi lannistunut ja sietänyt tilannetta hampaat irvessä, mutta Pekka ei antanut periksi. Hän uppoutui maankäyttölakiin, marssi taimistolle ja toteutti suunnitelman, joka sai naapurin haukkomaan henkeään ja koko asuinalueen osoittamaan suosiotaan. Tässä on nerokas ”vihreä muuri”, joka kiersi byrokratian laillisesti.
Laki on sokea kasveille
Suomen rakennusjärjestys on tiukka. Jos haluat rakentaa kiinteän rakennelman, kuten paksun puuaidan tai muurin tonttien rajalle, tarvitset siihen poikkeuksetta naapurin kirjallisen luvan ja usein kunnan toimenpideluvan (erityisesti, jos aita ylittää 1,2–1,5 metrin korkeuden).
Jos naapuri (kuten Pekan tapauksessa) vastustaa hanketta vedoten ”valon peittymiseen” tai puhtaaseen kiusantekoon, et voi rakentaa lankkuaidan pätkääkään.
Puutarhaliiton ja kiinteistölakimiesten tuntema, mutta harvan suomalaisen hyödyntämä porsaanreikä piilee kuitenkin elävässä luonnossa.
”Laki ei säätele elävien kasvien ja pensaiden korkeutta tontin rajalla läheskään yhtä ankarasti kuin rakennettujen aitojen. Jos istutat omalle puolellesi (riittävän etäisyyden päähän rajasta) nopeakasvuisen pensasaidan tai köynnöksen, naapuri ei voi vaatia sen kaatamista, ellei se aiheuta kohtuutonta vahinkoa hänen tontilleen”, asiantuntijat summaavat.
Pekan 3 askeleen ”Vihreä Operaatio”
Pekka hylkäsi hitaasti kasvavat tuijat, joiden kasvaminen näkösuojaksi olisi kestänyt vuosia (ja jotka olisivat vaatineet kallista Biolanin rodomultaa ja huolellista leikkausta).
Hän halusi jotain, mikä räjähtää kasvuun yhdessä ainoassa kesässä ja muodostaa läpipääsemättömän viidakon. Ratkaisu löytyi ojasta ja vanhan kansan puutarhakirjoista: Elävä pajuaita (punottu paju).
Pekka ei ostanut kalliita taimia Plantagenista. Hän hyödynsi jokamiehenoikeuksia ja kevään voimaa.
Näin hän rakensi näkösuojan toukokuussa:
-
Vesiversojen keruu: Pekka kysyi luvan paikalliselta maanomistajalta ja leikkasi toukokuun alussa (ennen lehtien puhkeamista) satoja pitkiä, suoria ja sormenpaksuisia pajunoksia (kuten koripajua tai terijoensalavaa).
-
Kaivuutyö ja ”Ristikko”: Hän kaivoi omalle puolelleen tonttia, noin 50 senttiä virallisesta rajasta sisäänpäin, syvän vaon. Hän sekoitti pohjalle reilusti Kekkilän puutarhamultaa ja vettä. Sitten hän iski pitkät, jopa kaksi ja puolimetriset pajunvitsat maahan ristikkäin (X-kuvioon) ja sitoi niiden risteyskohdat yhteen ohuella rautalangalla. Rakenne näytti aluksi harvalta ja paljaalta säleiköltä.
-
Veden taika: Paju on uskomaton selviytyjä. Kun sen tuore oksa isketään märkään maahan keväällä, se kasvattaa juuret viikossa. Pekka kasteli ojaansa ahkerasti, ja jo kesäkuun alussa tapahtui ihme.
Kesän kosto ja naapurin hiljentyminen
”Joka ikinen oksa, jonka olin maahan tökännyt, heräsi eloon. Ristikko alkoi puskea vihreää lehteä valtavalla vauhdilla. Heinäkuun loppuun mennessä minulla oli lähes kolmimetrinen, uskomattoman tiheä ja kaunis, elävä vihreä seinä, josta ei nähnyt läpi edes taskulampulla”, Pekka myhäilee tyytyväisenä.
Naapuri oli aluksi yrittänyt soittaa kunnan rakennustarkastajalle vaatien ”luvattoman rakennelman” purkamista.
Tarkastajan vierailu oli kuitenkin Pekalle pelkkä muodollisuus. Tarkastaja totesi yksikantaan, että kyseessä ei ollut aita, vaan istutus. Koska paju kasvoi selvästi Pekan omalla tontilla eikä sen oksisto roikkunut häiritsevästi naapurin puolelle (Pekka piti sen siistinä Fiskarsin pensassaksilla), naapurilla ei ollut laillisia perusteita vaatia sen mataloittamista.
Pekan ilmainen, omin käsin punottu pajuaita ei ainoastaan tuonut perheelle kaivattua yksityisyyttä, vaan se palkittiin myös alueen puutarhakilpailussa ekologisena ja upeana teoksena.
Oletko sinäkin taistellut uteliaiden katseiden tai nipottavien naapureiden kanssa, jotka kieltävät kaiken rakentamisen rajalinjalla? Oletko tuhlannut tuhansia euroja hitaasti kasvaviin tuija-aitoihin? Suuntaa ojanpenkalle tänä viikonloppuna, kerää pajunoksat ja punoudu piiloon! Jaa tämä täysin laillinen, hermoja säästävä ja naapurikateutta herättävä puutarhavinkki WhatsAppissa tai Facebookin asukasyhdistyksissä myös niille ystävillesi, jotka kaipaavat näkösuojaa omalle pihalleen!
