Huhtikuun kevätaurinko hellii Lapin hankia, ja satojatuhansia suomalaisia suuntaa jäille pilkkimään ja nauttimaan ulkoilmasta. Moni unohtaa, että kevätjäät ovat äärimmäisen petollisia. Kun 60-vuotias Juhan moottorikelkka hyytyi kauas Rovaniemen syrjäiselle erämaajärvelle, hän päätti oikaista jalkaisin kapean salmen poikki.
Se oli virhe, joka melkein maksoi hänen henkensä. Virtapaikka oli syönyt jään paperinohueksi, ja mies putosi jäätävään, mustaan veteen ilman jäänaskaleita. Kun hypotermia iski ja märät talvivaatteet vetivät miestä pinnan alle, Juhan selviytyminen ei ollut kiinni kalliista pelastusvarusteista tai puhelimesta.
Hän kaivoi taskustaan aivan tavallisen, euron arvoisen arkiesineen, joka yhdistettynä kylmähermoiseen fysiikan lakiin veti hänet ylös avannosta.
”Tiesin heti, että minulla on minuutteja aikaa”
Kun jää petti Juhan alta, sokki oli valtava. Jääkylmä, pariasteinen vesi iski kehoon ja salpasi hengityksen.
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) asiantuntijat muistuttavat, että kun ihminen putoaa jäihin, ensimmäinen vaara ei ole hukkuminen, vaan kylmäshokki. Hengitys muuttuu haukkomiseksi, verenpaine nousee rajusti ja lihakset kangistuvat jopa parissa minuutissa.
”Yritin ensin kammeta itseni ylös samasta suunnasta kuin olin tullutkin, kuten isoisä oli aikoinaan opettanut. Mutta paljaat käteni vain liukuivat märkää, liukasta kevätjäätä pitkin. Minulla ei ollut Rapalan naskaleita kaulassa, koska olin kuvitellut jään olevan yhä puoli metriä paksua”, Juha kertoo.
Hänen painavat Sastan toppahousunsa ja talvisaappaansa alkoivat imeä vettä, muuttuen kymmenien kilojen lyijypainoiksi. Paniikki alkoi vallata mielen, ja sormet menettivät nopeasti tuntonsa.
Taskusta löytynyt pelastusrengas
Puhelin oli syvällä rintataskussa ja todennäköisesti jo kastunut. Ketään ei ollut mailla halmeilla, eikä huutaminen auttanut tuulessa.
Silloin Juha muisti, mitä hänellä oli takkinsa sivutaskussa. Hän oli aamulla kiristänyt moottorikelkkansa tuulilasin ruuveja ja unohtanut K-Raudasta ostamansa pienen, oranssikahvaisen tasapäämeisselin (ruuvimeisselin) taskuunsa.
Tämä arkipäiväinen työkalu pelasti hänen elämänsä.
Näin ”Jäänaskali-hakkerointi” toimi 3 askeleella:
Miten yhdestä ainoasta teräsesineestä tehdään vetotyökalu liukkaalla jäällä?
-
Potki itsesi vaakaan: Juhan ensimmäinen pelastus oli lopettaa pystysuora pyristely ja jalkojen polkeminen kohti pohjaa. Hän muisti uimaopettajien neuvon ja potki jalkojaan taaksepäin, aivan kuten uidessa rintauintia, nostaen kehonsa vaakatasoon veden pinnalle. Tämä esti painavaa vaatetusta vetämästä häntä pohjaan ja vähensi jään reunaan kohdistuvaa painoa.
-
Isku jäähän: Juha puristi meisseliä oikeassa kädessään, huolimatta kangistuvista sormistaan. Hän iski meisselin teräslatan voimalla syvälle jään pintaan, kauemmas murtuneesta reunasta, kohtaan, jossa jää kantoi.
-
Vipuvoima (Fysiikan ihme): Koska hänellä oli vain yksi ”naskali”, hän ei voinut vetää itseään suoraan ylös kaksin käsin. Sen sijaan hän käytti meisseliä ankkurina. Hän piti meisselistä kiinni ja veti itseään kyljelleen, kierähtäen jään päälle rullaamalla, ei kiipeämällä. Rullaava liike jakaa painon laajalle alueelle, jolloin ohutkin jää kestää ihmisen painon murtumatta uudelleen!
Hypotermian armoton isku rannalla
Kun Juha oli rullannut itsensä turvallisen välimatkan päähän avannosta, taistelu ei suinkaan ollut ohi.
Märät vaatteet ja tuuli imevät kehon lämpöä kymmeniä kertoja nopeammin kuin kuiva pakkanen. Hänellä oli matkaa lähimmälle tielle useita kilometrejä.
Lääkäreiden kultainen sääntö jäistä pelastuneelle on pysyä liikkeessä.
”En pysähtynyt lepäämään sekunniksikaan, vaikka keuhkoni paloivat ja hampaat löivät loukkua. Tiesin, että jos istahdan lumihankeen hengähtämään, en enää koskaan nouse. Kävelin ja hölkkäsin niin kovaa kuin märissä saappaissa pystyin, kunnes saavutin maantien ja sain viitottua ohiajavalle tukkirekalle apua.”
Sairaalassa Juhan ruumiinlämpö oli pudonnut vaarallisen alas, mutta hän selvisi ilman pysyviä vaurioita.
Älä luota sokeasti pakkasöihin
Juhan tapaus toimii hyytävänä varoituksena kaikille kevätjäillä liikkuville.
Vaikka yöt olisivat Lapissa tai muualla Suomessa vielä 15 astetta pakkasella, maalis-huhtikuun kevätaurinko haurastuttaa jään kiderakenteen (niin sanottu puikkojää). Vaikka jäätä olisi puoli metriä, puikkoontunut jää ei kestä ihmisen painoa, vaan hajoaa alta kuin lasinsirut. Erityisen vaarallisia ovat virtapaikat, siltojen aluset, kaislikot ja salmet.
Oletko sinäkin kävellyt tummuvilla kevätjäillä ilman jäänaskaleita, luottaen siihen, että ”kyllähän tämä vielä kantaa”? Oletko opettanut perheesi teineille tai puolisoillesi ”rullaus-tekniikan” avannosta nousemiseen? Pakkaa jäänaskalit tai edes terävä työkalu taskuun aina jäälle mennessä, ja jaa tämä elintärkeä, hypotermialta ja hukkumiselta pelastava tositarina WhatsAppissa tai Facebookissa välittömästi myös niille ystävillesi, jotka rakastavat pilkkimistä ja kelkkailua!
