Huhtikuun aurinko lämmittää, ja suomalaisten pihoilla kaikuu tuttu oksasaksien naksutus. Omenapuiden, marjapensaiden ja aitakasvien kevätleikkaus jättää jälkeensä valtavia risuvuoria.
Moni kantaa nämä oksat hikipäässä peräkärryyn ja ajaa jäteasemalle, tai pahimmassa tapauksessa polttaa ne laittomassa savuavassa kevätkokossa. Ekologisen viljelyn asiantuntijat ja modernit puutarhurit pyörittelevät kuitenkin päätään tälle tuhlaukselle.
Et ole heittämässä pois roskia, vaan pihasi ylivoimaisesti arvokkainta raaka-ainetta. Maailmalla ja Suomessa jyllää nyt uusi maaperätrendi, joka hyödyntää vanhaa keksintöä. Muuttamalla nämä leikkuujätteet yksinkertaisella nuotioniksillä huippuarvokkaaksi ”biohiileksi”, luot kukkapenkkiisi tai kasvimaallesi ikuisen akun, joka varastoi kesän kalliit lannoitteet ja kasteluvedet kasvien käyttöön.
Sammalmyrkkyjen ja turpeen aika on ohi
Kun suomalainen haluaa parantaa kasvimaansa tai lavakauluksensa satoa, hän on tottunut kantamaan kaupasta (esim. Prismasta tai K-Raudasta) säkkikaupalla uutta turvetta tai kalliita lannoitteita (kuten Biolanin tai Kekkilän pusseja).
Luonnonvarakeskuksen (Syke) ja maaperäbiologien mukaan ongelma on kuitenkin usein se, että Suomen hiekkainen tai savinen maaperä ei pysty pidättämään näitä ravinteita ja vettä pitkään. Heinäkuun helteillä vesi haihtuu sekunneissa ja rankkasateet pesevät lannoitteet ojaan.
Ratkaisu tähän ravinnehukkaan on hämmästyttävän yksinkertainen keksintö, jota Etelä-Amerikan alkuperäiskansat käyttivät jo tuhansia vuosia sitten: Terra preta, eli musta maa. Sen salaisuus on biohiili.
Mikä ihmeen biohiili ja miksi se on puutarhan ”Akku”?
Biohiili on käytännössä puhdasta, huokoista puuhiiltä, jota syntyy, kun puuta (kuten juuri niitä omenapuun oksiasi) poltetaan hyvin vähähappisessa tilassa.
Sen teho perustuu mikroskooppiseen rakenteeseen. Yksi ainoa gramma biohiiltä sisältää jopa satoja neliömetriä huokoista pinta-alaa. Se toimii maaperässä kirjaimellisesti pesusienenä.
-
Vesivarasto: Kun sataa tai kastelet kasveja, biohiili imee itseensä valtavan määrän vettä. Kuivana kesäpäivänä se luovuttaa kosteutta hitaasti kasvin juurien käyttöön.
-
Ravinnemagneetti: Hiili on sähköisesti varautunut. Se ”nappaa” kiinni kalliit ravinteet (typen, kaliumin, fosforin) ja estää niitä huuhtoutumasta pohjaveteen. Kasvin juuret hakeutuvat hiilenpalasiin ja imevät niistä ravintoa juuri silloin, kun ne sitä eniten tarvitsevat.
-
Mikrobien luksushotelli: Hiilen pienet koloset tarjoavat täydellisen ja turvallisen kodin maaperän tärkeimmille apulaisille: mykorritsoille (juurisienille) ja hyödyllisille bakteereille. Biohiili ei lahoa mullassa, vaan sen rakenne kestää maaperässä todistetusti satoja vuosia!
Tee itse 3 askeleella (Varo suomalaisten yleisintä virhettä!)
Et tarvitse kallista biohiilisäkkiä kaupasta. Voit tehdä sen itse kevätiltoina pihallasi (kunhan kuntasi sallii pienen, hallitun tulen tekemisen esimerkiksi tulimaljassa tai grillissä).
-
Polta fiksusti (Pyrolyysi): Pätki kuivahkot omenapuun tai pensaiden oksat lyhyiksi (esim. Fiskarsin saksilla). Sytytä ne palamaan tulimaljassa (esim. Muurikka). Kun oksat ovat palaneet iloisella liekillä hetken ja muuttuneet punaisena hehkuviksi hiiliksi, älä anna niiden palaa valkoiseksi tuhkaksi!
-
Sammuta nopeasti: Tukahduta hiillos nopeasti kaatamalla sen päälle reilusti vettä tai laittamalla tulimaljan päälle tiivis kansi (hapen poistaminen). Tavoitteena on jättää jäljelle kovia, mustia hiilenpalasia, jotka murskautuvat helposti sormien välissä. Murskaa jäähtyneet hiilet noin sormenpään tai herneen kokoisiksi paloiksi.
3. Elintärkeä ”Latausvaihe” (Jos jätät tämän tekemättä, kasvisi kuolevat!)
Tässä tapahtuu suomalaisten suurin virhe. Kun hiili on valmista ja kuivaa, se on kuin tyhjä akku. Jos kaivat kuivaa hiiltä suoraan kasvimaahan (esim. tomaattien tai perennojen juurille), se imee välittömästi itseensä kaiken maassa olevan typen ja veden, ja kasvisi nuupahtavat ravinteiden puutteeseen sekunneissa!
Tee ”Lataus” (aktivointi) näin:
Laita murskatut biohiilet ämpäriin (esim. Orthexin sankoon). Kaada päälle vettä ja voimakasta typpilannoitetta. Ekologisin ja paras latausneste syntyy, kun sekoitat veteen omaa, kultaista virtsaa, voimakasta nokkoskäytettä, tai kourallisen haisevaa kanankakkaa (tai kaupan nestemäistä lannoitetta).
Anna hiilen liota tässä ravinteikkaassa ”keitossa” vähintään muutaman päivän tai viikon ajan, kunnes se on imenyt itsensä täyteen (ladattu). Nyt sinulla on käsissäsi täydellinen, ikuinen lannoiteakku, jonka voit vihdoin sekoittaa kasvimaan tai ruukkujen multaan!
Oletko sinäkin kuskannut arvokkaat omenapuun oksat kaatopaikalle, tai ihmetellyt miksi lavakauluksen multa on rutikuivaa jo päivä kastelun jälkeen? Oletko kuullut ”mustasta mullasta” eli Terra pretasta? Muuta jätteesi aarteeksi tänä viikonloppuna, lataa hiilet ja jaa tämä elintärkeä, satoa räjäyttävä ja vettä säästävä puutarhatrendi WhatsAppissa tai Facebookin viherryhmissä myös niille ystävillesi, jotka unelmoivat huoltovapaasta puutarhasta!
