Rata on vain 14,3 kilometriä pitkä, mutta se on elintärkeä Wakayaman ja Kinokawan asukkaille, joiden asutusalueet Kishigawa-linja yhdistää Osakan eteläpuolella. Tällä hetkellä junassa voi nähdä paikallisia, jotka matkustavat sinne tänne, mutta ennen kaikkea siellä on turisteja. He eivät ole tavallisia turisteja, sillä niitä varten meidän on mentävä muutama kilometri ylemmäs, missä he ottavat valokuvia Dotonborin kuuluisan Glico Manin kanssa.
Täällä näemme turisteja, jotka ovat kiinnostuneita kahdesta Japanin syvimmälle juurtuneesta harrastuksesta: junista ja kissoista. Yhdistelmä, joka voi olla räjähdysherkkä, kykenevä elvyttämään yksinään junalinjan houkuttelemalla paikallista matkailua ja nostamaan kaksi pientä kylää kartalle niiden silmissä, jotka etsivät erilaista kokemusta yhdestä maailman ekstravagantimmista maista.
Sillä täällä junat saapuvat kissoiksi naamioituneina ja asemapäälliköt ovat… no, kissoja.
Nimeni on Tama ja olen tämän aseman päällikkö
Kishigawa-linja syntyi 1900-luvun alussa. Tavoitteena oli yhdistää kolme pyhäkköä ja helpottaa pyhiinvaeltajien liikkumista. Nichizengu-pyhäkkö, Kamayama-pyhäkkö ja Itakiso-pyhäkkö yhdistettiin junalinjalla, kerrotaan Japonismo-sivustolla.
Linja oli toiminnassa vuosikymmeniä, ja 1960-luvulla sen liikennöinnin otti haltuunsa Nankai-yhtiö. Mutta aika kului, ja suurkaupungit muuttuivat mustiksi aukoiksi, jotka imivät ja imivät työntekijöitä. Kaupungit kasvoivat ensin Tokion olympialaisten myötä vuonna 1964. Sen jälkeen nopeutuneen kehityksen myötä, joka nosti Japanin maailman teknologisesti edistyneimmäksi maaksi.
Ja samaan tahtiin kuin ne valloittivat maailmanmarkkinat erittäin edullisilla elektroniikkalaitteilla, kaupungit kasvoivat samaa vauhtia. Työntekijöitä tarvittiin kaikenlaisiin tehtäviin. Kirja Tokio, Ueno-asema selittää hyvin, kuinka työntekijät lähtivät kotikylästään ja katosivat vuosiksi, kykenemättä varaamaan edes muutamaa päivää palatakseen kotiseudulleen.
Tämä väestökato tappoi vähitellen Kishigawa-linjan. Sen käyttö väheni niin paljon, että vuonna 2006 Nankai päätti sulkea sen, koska se ei pystynyt saamaan palvelua kannattavaksi.
Vuonna 2000 matkustajamäärä oli puolittunut verrattuna vuosikymmenen takaiseen. Ratkaisun tarjosivat linjan varrella sijaitsevat paikallishallinnot, jotka ottivat haltuunsa maan ja infrastruktuurin, ja linjan liikennöinnin ja ylläpidon vastuu siirtyi uudelle yritykselle.
Ainoa ongelma oli, että kukaan ei halunnut ottaa vastuuta vain 14,3 kilometrin pituisesta linjasta, jolla oli yli viiden miljoonan dollarin velka. Tuolloin paikallishallinnot kääntyivät Okayama Dentetsun puoleen, yrityksen, joka oli jo saavuttanut jonkin verran menestystä vastaavissa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeissa.
Tämän uuden yrityksen avustuksella perustettiin Wakayama Electric Railway, yritys, joka otti vastuun Kishigawa-linjasta. Sinä päivänä yksi kissa muutti linjan kohtalon ikuisesti. Uudelleenavajaistilaisuuden jälkeen Kishin asemalla eräs nainen kysyi, voisiko vain kahden kuukauden ikäinen kissa jäädä asumaan asemalle, koska sille ei löytynyt kotia.
Mitsunobu Kojima, Okayama Dentetsun ja samalla Wakayama Electric Railwayn toimitusjohtaja, ei vain ottanut kissaa vastaan asemalle, vaan antoi sille myös työpaikan osoituksena luottamuksesta. Tama, niin kissa nimettiin, oli nyt yksi uuden linjan työntekijöistä. Ylennys oli salamannopea, sillä vuonna 2007, vain muutama kuukausi myöhemmin, Tama nimitettiin asemapäälliköksi.
Ja se pelasti linjan
Uutisen houkuttelemina turistit lisääntyivät. Yhä useammat matkustajat saapuivat Kishigawa-linjalle tapaamaan kissaa, joka univormussaan vartioi asemaa. Uuden työntekijän väitetyn onnen houkuttelemina yhä useammat ihmiset saapuivat ottamaan valokuvia hänen kanssaan. Menestys oli niin suuri, että alle kahdesta miljoonasta matkustajasta, jotka käyttivät linjaa ennen vuotta 2005, matkustajamäärä nousi 2,3 miljoonaan alle vuosikymmenen kuluttua, kerrotaan Japonismo-sivustolla.
Tietoisena uuden työntekijänsä suosiosta Wakayama Electric Railway halusi hyödyntää Taman potentiaalia entistäkin enemmän, ja vuonna 2009 he avasivat Tamadenin, ensimmäisen kissateemaisen junan, joka oli koristeltu kissan korvilla ja viiksillä sekä lukuisilla kissan omista piirroksista.
Sisätiloissa on erityistä kissateemaista sisustusta, kuten verhoilu ja istuintyynyjen kangas. Se ei ole ainoa asia. Kahvat, lamput, verhot, jäljet lattialla… kaikki muistuttaa kissamaailmaa. Verhoilu on muuten ruskea, Tama-kissan tunnusomaisella värillä.
Itse asiassa kaikki, mikä liittyy tähän linjaan, elää ja on olemassa muistuttaakseen Tama-kissasta. Kishin asemalla on nyt kissan korvat ja silmät, jotka erottuvat selvästi ulkoa. Siellä Tama-kissalla oli oma toimisto, kun hän nousi yrityksessä ylöspäin. Hänen vaikutuksensa oli avainasemassa linjan elvyttämisessä.
Valitettavasti Tama kuoli kesäkuussa 2015 16-vuotiaana. Naapureiden kiintymys näkyi seuraavina päivinä, kun linjan kuuluvan prefektuurin kuvernööri antoi julkilausuman. Ja ennen kaikkea, kun hänen hautajaisiinsa saapui… 3 000 ihmistä.
Taman tilalle tuli Nitama. Se oli loogista, kun otetaan huomioon, että Nitama oli asemapäällikkö linjan toisella pysäkillä ja korvasi Tamaa tämän vapaapäivinä. Toisin sanoen Nitama sai Wakayama Electric Railwaylta surullisen tunnustuksen. Yhden niistä ylennyksistä, joita kukaan ei koskaan toivo.
Kissa Nitama työskenteli myös omistautuneesti. Itse asiassa rautatielinjaa liikennöivän yhtiön toimitusjohtaja totesi vuoden 2025 lopulla, että ”hän työskenteli ahkerasti ja tarjosi korvaamatonta lohtua. Nitama, ole hyvä ja valvo Wakayama Electric Railwayta taivaalta käsin”, kuten Independent siteerasi. Nitama nimittäin menehtyi viime marraskuussa 2025.
Siihen asti tämän uuden asemapäällikön saattoi nähdä joka päivä toimistossaan klo 10.00–16.00 työaikanaan (paitsi keskiviikkoisin ja torstaisin, jotka olivat hänen vapaapäiviään).
Nitaman tilalle on tullut Yontama, jonka työhön asemapäällikkönä luotetaan ”rautateiden suurten muutosten aikana”.
Yontaman haaste on valtava, sillä Tama ja Nitama ovat asettaneet riman erittäin korkealle. Niin korkealle, että pelkästään ensimmäisen vuotensa aikana ensimmäisen kissamaisen asemapäällikön Taman arvioidaan auttaneen linjan tulot nousemaan yli 10 miljoonaan dollariin. Tämä luku saavutettiin lippujen myynnillä, mutta myös houkuttelemalla alueelle turisteja, jotka tulivat katsomaan uutta työntekijää, sekä myymällä Tamaan, ensimmäiseen naispuoliseen asemapäällikköön, liittyviä tuotteita.
