Sisustussuunnittelija Naomin mukaan bouclé-kangas on ollut yksi sisustussuunnittelun suurimmista tähtistä viime vuosina. Mutta kuten kaikkien trendien kohdalla, sen suosio on myös johtanut ylikyllästymiseen.
On materiaaleja, kuoseja tai värejä, jotka lähes huomaamatta valtaavat kodit. Ne ilmestyvät varovasti johonkin tiettyyn esineeseen, ja muutamassa kuukaudessa ne ovat vallanneet kaiken. Näin tapahtuu usein, kun jokin trendi nousee esiin. Niillä onmenestyshetkensä, mutta ne tunkeutuvat niin syvälle kotiimme, ettäne päätyvät ylikuormittamaan.
Juuri näin on käynyt bouclé-kankaalle, tälle kiharaiselle kankaalle, josta on viime kausina tullut synonyymi lämpimälle tunnelmalle, trendikkyydelle ja nykyaikaiselle estetiikalle.Olemme nähneet sitä nojatuoleissa, tyynyissä, sohvissa, sängynpäissä… ja lähes aina samassa sävyssä: luonnonvalkoisena tai vaaleanbeigenä. Kaava on toiminut, kyllä, mutta alamme jo osoittaa väsymyksen merkkejä tätä sisustustapaa kohtaan. Näin ilmaisee Naomi, @amarillosillon-tilin takana oleva sisustussuunnittelija, joka esittää selkeän pohdinnan siitä, mihin suuntaan sisustussuunnittelun tulisi kehittyä vuonna 2026.
Bouclé, toistuva elementti, joka etsii tapaa uudistua
”Olen kyllästynyt näkemään sitä ja näkemään sitä aina samantyyppisissä huonekaluissa”, toteaa suunnittelija puhuessaan bouclésta. Materiaalin itsensä lisäksi se, mikä näyttää toistuvan, on tapa käyttää sitä.
Naomi luettelee hyvin tunnistettavia esimerkkejä: ”Peilituolissa, aputuolissa, tyynyssä – tämä solmun muotoinen, jota en enää kestä – sängyn päädyissä ja lähes aina valkoisena”.
Jatkuva toistuminen on muuttanut sen, mikä ennen oli erityistä, ennustettavaksi.
Tämä ei tarkoita, että bouclé ei enää toimisi. Itse asiassa suunnittelija täsmentää: ”En sano, että inhoan sitä, mutta se ei myöskään ole suosikkikankaani”. Ongelma ei ole materiaalissa, vaan sen käytön kehittymättömyydessä.
Avain ei ole sen poistaminen, vaan sen uudelleentulkinta
Naomi ei suinkaan ehdota bouclén täydellistä hylkäämistä, vaan panostaa sen uudelleentarkasteluun. ”Koska näemme sitä edelleen tänä vuonna, haluaisin tuoda sitä mukaan tai nähdä sitä enemmän muissa väreissä”, hän selittää. ”Ehkä ei koko huonekalussa, vaan sekoittamalla sitä muihin materiaaleihin, kuten puuhun, voi olla mielenkiintoista.” Tämä yhdistelmä avaa oven rikkaampiin sisustuksiin, joissa tekstuurit vuorovaikuttavat keskenään sen sijaan, että toistuisivat.
Bouclé-kangasta ja puuta yhdistävä sängynpääty, nojatuoli, jossa kangasta on vain tietyissä osissa, tai jopa pienet yksityiskohdat, jotka rikkovat yhtenäisyyttä, ovat tapoja päivittää trendiä luopumatta siitä.
Muut elementit, joiden hän uskoo kehittyvän sisustussuunnittelussa vuonna 2026
Bouclén konkreettisen tapauksen lisäksi Naomin pohdinta viittaa laajempaan ongelmaan: syvyyden puutteeseen monissa nykyisissä sisustuksissa. ”Haluaisin nähdä vähemmän tasaisia sisustuksia”, hän toteaa. Ja hän lisää avainajatuksen: ”Se, mikä todella tekee sisustuksesta kauniin, on se, että voileikkiä materiaaleilla, tekstuureilla, kontrasteilla, kerroksilla ja katseenvangitsijoilla, jotka herättävät enemmän huomiota”.
Valaistuskin on tärkeää (ja erittäin tärkeää)
Toinen suunnittelijan esiin tuoma asia liittyy valaistukseen, joka on usein aliarvioitu tekijä. ”Mielestäni on aika jättää taakse väärinkäyttö, jota tehdään valaisimilla, jotka on upotettu alakattoon”, hän toteaa. Vuosien ajan tällaista valaistusta on käytetty lähes automaattisesti, täyttäen katot valopisteillä ilman selkeää strategiaa.
Naomin mukaan ongelma on ajattelutavassa: ”Niitä asennetaan pikemminkin ajatellen, että valoa on parempi olla liikaa kuin liian vähän, kuin ajatellen todella kodikkaan sisustuksen luomista valaistuksen avulla”.
Ero on olennainen. Kyse ei ole siitä, että valaistusta olisi enemmän, vaan siitä, että se olisi parempaa. Panostamalla erilaisiin valotyyppeihin – tunnelmavalaistukseen, kohdevalaistukseen, koristevalaistukseen – voidaanluoda paljon lämpimämpiä ja kodikkaampia tunnelmia, jotka ovat kaukana tasaisesta ja yhtenäisestä tunnelmasta.
Vuoden 2026 sisustussuunnittelu näyttää vaativan jotain enemmän: tarkoituksellisesti yhdistettyjä materiaaleja, syvyyttä tarjoavia tiloja, harkittua valaistusta ja ennen kaikkea vähemmän pelkoa poiketa vakiintuneesta. Koska, kuten Naomi ehdottaa, todella mielenkiintoista ei ole trendin seuraaminen, vaan sen tietäminen, milloin ja miten sitä tulkitaan uudelleen.
