Naapurit nauroivat ääneen, kun he näkivät mitä tein pihallani – Mutta kun viikot kuluivat, hymy hyytyi ja he alkoivat itsekin hamstrata muovihaarukoita multaan

Toukokuun istutuskausi on suomalaisten kotipuutarhureiden vuoden kohokohta. Siemenet on kylvetty huolellisesti lavakauluksiin, ja ensimmäiset herkät vihreät taimet puskevat ylös mullasta. Ilo on kuitenkin usein lyhytaikainen.

Jo parin päivän kuluttua huomaat, että huolella tehty työ on tuhottu: multa on myllätty ympäriinsä, siemenet on syöty, ja pahimmassa tapauksessa joku on käyttänyt kasvimaatasi vessanaan.

Epätoivoinen taistelu naapuruston kissoja, jäniksiä ja nälkäisiä lintuja vastaan on alkanut. Kalliit verkot ja pelättimet ovat usein rumia ja tehottomia. Kokeneilla puutarhureilla on kuitenkin takataskussaan täysin ilmainen, joskin ensisilmäyksellä suorastaan sekopäinen niksi. Tässä on syy, miksi fiksut viherpeukalot tunkivat tänäkin keväänä kymmeniä muovihaarukoita kukkapenkkeihinsä.

Pihan suloiset, mutta tuhoisat vieraat

Kun asut omakotitalo- tai rivitaloalueella, pihasi ei ole koskaan vain sinun omasi. Suurimman uhan kevään ensimmäisille istutuksille (kuten herneille, porkkanoille ja arvokkaille kukantaimille) aiheuttavat kaksi ryhmää:

  1. Vapaana ulkoilevat kissat: Eläinsuojeluyhdistysten ja puutarhureiden ikuinen kiistanaihe. Tuore, pehmeä ja kuohkea istutusmulta (kuten Biolanin tai Kekkilän uusi musta multa) on kissalle vastustamaton, jättimäinen ja puhdas hiekkalaatikko. Kun kissa kaivaa tarpeilleen kuoppaa, se repii nuoret juuret ylös ja tuhoaa kylvökset.

  2. Linnut (rastaat ja naakat): Nämä älykkäät siivekkäät huomaavat heti, kun maa on käännetty. Ne iskevät nokkansa multaan etsiessään kastematoja ja herkullisia siemeniä, nyppien samalla juuri itäneet taimet irti maasta.

”Haarukkakenttä” pelastaa sadon (ja naapurisovun)

Miten eläimet pidetään poissa ilman myrkkyjä, rumia kanaverkkoja tai vihaista huutelua naapureille? Vastaus löytyi erään kekseliään puutarhurin keittiönlaatikosta ylijääneistä, halvoista kertakäyttöhaarukoista.

”Kun tökin ensimmäiset sata valkoista muovihaarukkaa pystyyn uuteen lavakaulukseeni, naapurin isäntä nojasi aitaan ja kysyi naureskellen, aionko kasvattaa spagettia vai järjestääkö pihani jonkin absurdin modernin taiteen näyttelyn”, eräs suomalainen puutarhuri kertoo huvittuneena sosiaalisen median ryhmässä.

Mutta vitsi oli lyhytaikainen. Kun naapurin omat istutukset myllättiin pilalle ja haarukkapiha kukoisti rauhassa, hymyt hyytyivät.

Näin fysiikka ja psykologia toimivat:

Niksi on nerokkaan yksinkertainen. Kun työnnät muovi- tai puuhaarukan varrestaan multaan niin, että sen piikit osoittavat ylöspäin, luot kasvien ympärille pienen ”piikkimaton”.

  • Kissoilta loppuu tila: Kissa tarvitsee tilaa tassuilleen kyykistyäkseen ja kaivaakseen maata. Kun se astuu pehmeään multaan ja sen polkuanturat osuvat kymmeniin pystyssä töröttäviin haarukoihin, se kokee tilan äärimmäisen epämiellyttäväksi ja vaikeaksi. Se ei vahingoita eläintä, mutta se ärsyttää sitä juuri sen verran, että kissa kääntyy ympäri ja etsii toisen vessan.

  • Linnut hämmentyvät: Haarukat (erityisesti valkoiset tai kiiltävät) muodostavat visuaalisen esteen. Lintu ei pysty laskeutumaan mukavasti taimien väliin, ja tuulessa hieman värisevät muovipiikit pelottavat niitä.

Tee ilmainen suojamuuri 3 askeleella

Tämä on täydellinen tapa hyödyntää vanhat (tai Tokmannilta ja Ikeasta halpoina monipakkauksina löytyvät) kertakäyttövälineet ekologisesti vuodesta toiseen!

  1. Valitse aseesi: Jos haluat välttää muovia, puiset tai bambusta valmistetut kertakäyttöhaarukat ajavat täysin saman asian ja ovat ympäristöystävällisempiä.

  2. Töki tiheään: Suojaus ei toimi, jos haarukoiden välissä on liikaa tilaa. Paina haarukan varsi syvälle multaan siten, että piikit jäävät parin sentin päähän maanpinnasta. Jätä haarukoiden väliin vain noin 5–10 senttimetriä (tai asettele ne ristiin rastiin herkimpien siementen ja taimien ympärille).

  3. Anna kasvin vallata tila: Kun taimet kasvavat ja vahvistuvat parin viikon ajan (ja niiden omat juuret ja varret kestävät jo pientä häirintää), ne levittävät lehtensä haarukoiden päälle peittäen ne näkyvistä. Kasvi itse tekee lopulta alueesta liian tiheän eläimille, ja voit kerätä haarukat talteen seuraavaa kevättä varten!

Oletko sinäkin menettänyt hermosi naapurin kissoihin, jotka mylläävät kukkapenkkisi, tai lintuihin, jotka ryöstävät siemenesi? Oletko valmis ottamaan vastaan naapureiden ihmettelevät katseet pelastaaksesi satosi? Kaiva vanhat haarukat laatikosta tänä viikonloppuna ja tee pihallesi yllättävä piikkimatto! Jaa tämä täysin ilmainen, naapurisovun pelastava ja satoa suojeleva niksi WhatsAppissa myös niille ystävillesi, jotka tuskittelevat tuholaisten kanssa!

Hei! Olen Hanna Weselius, suomalainen kirjailija, valokuvataiteilija ja taiteen tohtori. Työssäni yhdistän usein visuaalisen maailman ja sanallisen kerronnan. Tutkin teoksissani yhteiskunnallisia rakenteita, valtaa ja ihmisyyden monimutkaisuutta – usein feministisestä näkökulmasta. Esikoisromaanini Alma! oli minulle tärkeä läpimurto, ja se palkittiin muun muassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla. Minulle taide ja tiede eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne ruokkivat toisiaan. Olipa kyseessä valokuva tai teksti, pyrkimykseni on katsoa maailmaa tarkasti ja haastaa totuttuja tapoja nähdä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *