Teokset
Kirjoituksia
Valokuvataide
Minusta
hanna.weselius@aalto.fi
+358 50 511 3243
© 2024 Hanna Weselius | Studio Kiss
Suurteoksia III
Tammi 2025
Toimittaneet Saara Turunen ja Petra Maisonen
Kansi: Laura Lyytinen
”Minulla on kuva. Se piirtyi mieleeni, kun luin novellin ensimmäisen kerran. Se on väreilevä minielokuva, jossa on kaksi kohtausta. Ensin ollaan sisällä, salongissa. Yleisväri on vihertävä. On samettia. Kuvassa on pieni kiiltelevä virtahepo, joka sanoo: ’Rrrosoll, rrrosoll!’ Se sai minut nauramaan ääneen silloin, ja se saa minut nauramaan ääneen nyt. Leikkaus. Seuraavassa kuvassa on sateinen katu, yleisväri siniharmaa, ja jossain sateenvarjon tai takinhelman alla vilahtaa käärömäinen hahmo, virtahepo, joka on poissa mutta kuitenkin tässä, jättänyt minut, mutta kuitenkin mukanani. Se sai minut itkemään silloin ja se saa minut itkemään nyt.”
Kirjoitin Suurteoksiin esseen Eeva-Liisa Mannerin novellista ”Hippopotamus”, joka on kokoelmassa Kävelymusiikkia pienille virtahevoille (1957). Tutustuin eksentriseen pieneen virtahevoseen 21-vuotiaana, ja se, hän, on kulkenut mukanani siitä asti.
Esseessä kirjoitan tietenkin novellista, mutta myös Eeva-Liisa Mannerista, omasta elämästäni, päiväkirjoistani, opettajastani Anna Makkosesta (nykyään Kuismin), hänen teoksestaan Sinulle (1996), Helena Sinervon teoksesta Runoilijan talossa (2004), omasta romaanistani Nimetön (Nanette Kottaraisen muotokuva) (2023), Donald Winnicottin transitionaaliobjektista ja taiteen kyvystä yhdistää ihmisiä ja elämiä. (Ja eläimiä, toisenlajisia, ”Hippopotamuksen” ja Mannerin muunkin tuotannon tapauksessa.)
Suurteoksia III -kokoelman muut kirjoittajat ovat Riikka Ala-Harja, Sara Al Husaini, Sofia Blanco Sequeiros, Noora Dadu, Mira Eskelinen, Aino Frilander, Vilja-Tuulia Huotarinen, Irene Kajo, Sirpa Kyyrönen, Taina Latvala, Hanna Meretoja, Marjo Niemi, Raisa Omaheimo, Minna Rytisalo, Sonja Saarikoski, Sisko Savonlahti, Saara Turunen, Meri Valkama ja Satu Vasantola. Myös Noora Dadu kirjoittaa Mannerista.
”Ajattelen Eeva-Liisa Manneria. Näen hänet, ihmisen, joka kirjoittaa: ’Vertauskuvia ihminen keksii lohdutuksekseen’ ja jatkaa, jatkaa runojen kirjoittamista.”
“[Saara] Turusen mukaan sarjan nimessä on ”häivähdys ironiaa, häivähdys vilpittömyyttä” – mutta entä jos tulen Suurteosten
pariin etsien totuutta, siis yksinkertaisesti Suurta Kirjallisuutta?
Onko ironian häivähdys jälleen yksi tapa vähätellä naisten kirjoittamia
teoksia ja subjektiivisia lukukokemuksia?
Virginia Woolf ja Eeva-Liisa Manner kuuluvat kiistatta kirjallisuutemme kaanoniin. Heidän teostensa esitteleminen lainausmerkeissä suurteoksina voi lukijan mielestä olla jopa loukkaavaa.
Hanna Weseliuksen kirjoitus Mannerin “Hippopotamuksesta” ansaitsee silti erityismaininnan, koska tekstin kautta välittyy kirkkaasti se, miksi ihminen ei voi olla olemassa ilman kirjallisuutta.
Toinen kohokohta on Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoitus Tua Forsströmistä, joka osoittaa, että runous, joka ei käsittele avioeroa, voi silti inspiroida avioeroon. Mihinpä runous ei joskus inspiroisi.”
Vesa Rantama, Helsingin Sanomat
Virginia Woolf ja Eeva-Liisa Manner kuuluvat kiistatta kirjallisuutemme kaanoniin. Heidän teostensa esitteleminen lainausmerkeissä suurteoksina voi lukijan mielestä olla jopa loukkaavaa.
Hanna Weseliuksen kirjoitus Mannerin “Hippopotamuksesta” ansaitsee silti erityismaininnan, koska tekstin kautta välittyy kirkkaasti se, miksi ihminen ei voi olla olemassa ilman kirjallisuutta.
Toinen kohokohta on Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoitus Tua Forsströmistä, joka osoittaa, että runous, joka ei käsittele avioeroa, voi silti inspiroida avioeroon. Mihinpä runous ei joskus inspiroisi.”
Vesa Rantama, Helsingin Sanomat
“Varsinainen räjähdys tapahtuu kohdallani vasta teoksen viimeisen
tekstin myötä, jossa Hanna Weselius kirjoittaa Eeva-Liisa Mannerin
novellista ”Hippopotamus, joka löytyy Mannerin teoksesta Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita kirjoituksia (Tammi 1957).
Weseliuksen teksti vakuuttaa minut siitä, että minun on tutustuttava Hippopotamukseen tarkemmin ja nyt se jo odotteleekin minua kirjaston varaushyllyssä.
Se, miksi juuri Weseliuksen teksti oli minulle niin merkityksellinen ei johdu pelkästään Hippopotamuksesta, vaan osansa on sillä, että Weselius tekstiään aloitellessaan tietää, että hän on kirjoittanut kirjallisuudenopinnoissa Hippopotamuksesta ja nyt hänen pitäisi löytää kyseinen teksti.
Olen pakannut isoihin pahvilaatikoihin omat kirjallisuusopintojen aikaiset tekstini ja luettuani Weseliuksen tekstin minun on pakko mennä kellariin niitä tutkimaan.”
Reader, why did I marry him -blogi
(Tässä myös bloggaajan myöhempi arvio Kävelymusiikista.)
Weseliuksen teksti vakuuttaa minut siitä, että minun on tutustuttava Hippopotamukseen tarkemmin ja nyt se jo odotteleekin minua kirjaston varaushyllyssä.
Se, miksi juuri Weseliuksen teksti oli minulle niin merkityksellinen ei johdu pelkästään Hippopotamuksesta, vaan osansa on sillä, että Weselius tekstiään aloitellessaan tietää, että hän on kirjoittanut kirjallisuudenopinnoissa Hippopotamuksesta ja nyt hänen pitäisi löytää kyseinen teksti.
Olen pakannut isoihin pahvilaatikoihin omat kirjallisuusopintojen aikaiset tekstini ja luettuani Weseliuksen tekstin minun on pakko mennä kellariin niitä tutkimaan.”
Reader, why did I marry him -blogi
(Tässä myös bloggaajan myöhempi arvio Kävelymusiikista.)