Eläinsuojelijoiden pysäyttävä varoitus: ”Tämä 5 sekunnin tarkistus pelastaa pihan pienen suosikin hengenvaaralliselta virheeltä”

Huhtikuun ensimmäiset lämpimät päivät ja auringonpaiste ovat laukaisseet satojentuhansien suomalaisten perinteisen pihaurakan: haravoinnin. Talven jäljiltä märkien lehtien, risujen ja kuolleiden kasvinosien siivoaminen tuntuu välttämättömältä, mutta puutarhan siistiminen kätkee sisäänsä eläinsuojelijoiden pahimman painajaisen.

Juuri nyt, roudan sulaessa, suomalaisten pihojen sympaattisimmat ja hyödyllisimmät asukkaat ovat heräilemässä pitkästä talvihorroksestaan. Suomen siilikanta on romahtanut huolestuttavasti, ja yhtenä syynä on yli-innokas kotipuutarhuri.

Kun isket metalliharavan tai talikon pihan perällä makaavaan, viattoman näköiseen lehtikasaan, saatat tietämättäsi aiheuttaa peruuttamatonta ja tuskallista tuhoa. Tässä on asiantuntijoiden 3 askeleen ohje, jolla pelastat siilin hengen ja korjaat toisen, kenties vielä yleisemmän ruokintavirheen.

Teräs on siilin pahin vihollinen

Kun siili (Erinaceus europaeus) vetäytyy loka-marraskuussa talvihorrokseen, se etsii pihalta suojaisimman ja kuivimman paikan. Se kääriytyy tiiviiseen palloon ja hautautuu syvälle esimerkiksi kompostin taakse, terassin alle tai – kaikkein tyypillisimmin – paksun, syksyllä haravoimatta jääneen lehti- ja risukasan ytimeen.

Horroksen aikana siilin elintoiminnot hidastuvat äärimmilleen. Kun kevät ja huhtikuun plussakelit saapuvat, herääminen on hidas prosessi, joka vaatii valtavasti energiaa. Siili on tuolloin vielä kohmeessa, eikä se ehdi paeta nopeasti.

Eläinsuojeluyhdistysten ja villieläinpelastajien (esim. Korkeasaaren Villieläinsairaala) viesti on keväisin lohduton:
”Sairaaloihimme tuodaan joka kevät kymmeniä siilejä, joiden selkään tai kasvoihin on isketty syviä, märkiviä haavoja terävällä Fiskarsin lehtiharavalla, rautaharavalla tai talikolla. Monesti eläin joudutaan lopettamaan. Ihmiset iskevät työkalun voimalla kasan pohjaan asti siirtääkseen sitä kottikärryihin, tajuamatta, että sen sisällä nukkuu elävä olento”, hoitajat kuvailevat.

”Kenkä-niksi”: Varmista kasa 5 sekunnissa

Miten haravointi sitten tehdään turvallisesti, jos et halua pihastasi viidakkoa? Ammattilaisilla on yksinkertainen ja 100-prosenttisen toimiva sääntö jokaiseen vanhaan kasaan.

Tee tämä aina ennen haravointia:
Älä koskaan iske haravaa suoraan kasan keskelle! Ota jalkaasi tukeva kumisaapas (esim. Nokian Hai tai Sievin saapas). Työnnä saappaan kärki varovasti lehtikasan sivusta sisään ja heiluta kasaa aivan kevyesti, nostamalla lehtiä reunoilta kengän kärjellä.

Kuuntele ja katso. Jos kasan sisällä on siili, se yleensä tuhisee, tuhisee tai liikkuu hieman paljastuessaan. Vasta kun olet nostellut kasan reunoja kengällä ja todennut pohjan tyhjäksi, voit tarttua metalliharavaan ja viedä lehdet kompostiin (esim. Biolanin tai Kekkilän kehikkoon).

Bonusvinkki: Jos löydät siilin, älä koske siihen! Peitä se varovasti takaisin lehdillä ja anna sen heräillä rauhassa. Jos se vaikuttaa loukkaantuneelta tai apaattiselta päiväkausia, soita alueesi eläinsuojeluneuvojalle.

Isoäitien vaarallisin myytti: Maito on myrkkyä!

Kun siili lopulta herää ja kömpii esiin, se on kuukausien paaston jäljiltä äärimmäisen nälkäinen ja janoinen. Tässä vaiheessa suomalainen haluaa auttaa ja kantaa terassille tarjoilun.

Tämä on se hetki, jolloin tapahtuu toinen tragedia.
Monelle meistä on lapsuudesta (tai vanhoista Aku Ankka -sarjakuvista) jäänyt mieleen kuva, jossa siilille tarjotaan lautanen Valion tai Arlan maitoa.

Biologien karu totuus on, että siili on laktoosi-intolerantikko.
”Lehmänmaidon juottaminen siilille on hengenvaarallista. Se aiheuttaa sille rajun, vesimäisen ripulin. Nälkiintynyt eläin kuivuu ripulin seurauksena hengiltä hyvinkin nopeasti”, asiantuntijat varoittavat ankarasti.

Mitä siilille saa antaa? (Oikea kevätaamiainen)

Jos haluat auttaa pihan pientä tuholaistorjujaa (siilihän syö valtavasti pihasi tuhoisia etanoita, toukkia ja kovakuoriaisia!), tarjoa sille oikeaa ruokaa:

  1. Vesi on tärkein: Laita matalalle, tukevalle lautaselle raikasta, puhdasta hanavettä. (Ei koskaan maitoa!).

  2. Lihapitoinen ruoka: Parasta elvytysruokaa ovat suolattomat murskatut pähkinät, laadukas kissan tai pienen koiran märkäruoka (kuten lihaisat Latzin tai Hau-Haun purkit), vedessä pehmennetyt kissannaksut tai jopa kypsennetty, täysin suolaton ja maustamaton jauheliha. (Älä anna kalaa!).

  3. Tarjoile matalalta: Aseta ruoka laakealle astialle suojaisaan paikkaan, mielellään pensaan alle, jotta varikset ja harakat eivät vie sitä ensimmäisenä.

Oletko sinäkin iskenyt talikon summanmutikassa pihan perän lehtikasaan, tai oletko lapsena vienyt siilille kiltisti kupillisen maitoa? Tiesitkö, kuinka huonossa jamassa Suomen siilikanta on tällä hetkellä kaupungistumisen vuoksi? Laita harava sivuun, tarkista kasat kengänkärjellä ja hae kaapista kissanruokaa! Jaa tämä täysin ilmainen, pihan ystäviä pelastava eläinsuojelijoiden hätähuuto WhatsAppissa tai Facebookin asuinalueryhmissä myös naapureillesi, ennen kuin pihatalkoot alkavat!

Hei! Olen Hanna Weselius, suomalainen kirjailija, valokuvataiteilija ja taiteen tohtori. Työssäni yhdistän usein visuaalisen maailman ja sanallisen kerronnan. Tutkin teoksissani yhteiskunnallisia rakenteita, valtaa ja ihmisyyden monimutkaisuutta – usein feministisestä näkökulmasta. Esikoisromaanini Alma! oli minulle tärkeä läpimurto, ja se palkittiin muun muassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla. Minulle taide ja tiede eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne ruokkivat toisiaan. Olipa kyseessä valokuva tai teksti, pyrkimykseni on katsoa maailmaa tarkasti ja haastaa totuttuja tapoja nähdä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *