Huhtikuun ensimmäinen viikonloppu on tuhansille suomalaisille pyhä: talviteloilla ollut kesämökki käydään tarkistamassa, lumet saavat sulaa ja piha haravoidaan valmiiksi kevättä varten. Kun 55-vuotias Jari ja hänen vaimonsa Leena (nimet muutettu) ajoivat mökilleen rauhallisen järven rannalle, kaikki näytti ulospäin täydelliseltä.
Aurinko paistoi, ja Jari suuntasi oikopäätä päärakennuksen suurelle puuterassille hakemaan sen alle varastoituja puutarhakalusteita ja haravia. Mutta kun hän ryömi taskulampun kanssa ahtaaseen ja pimeään tilaan terassin alle, hän ei löytänytkään omia tavaroitaan. Se, mitä Jari veti esiin kevätloskan keskeltä, muutti heidän turvasatamansa ikuisesti elokuvamaiseksi painajaiseksi, joka vie yöunet vielä tänäkin päivänä.
Viattomat kevätpuuhat saavat karmivan käänteen
Jarin ja Leenan mökki on heidän ylpeytensä. Se sijaitsee kaukana lähimmistä naapureista, ja pariskunta viettää siellä lähes koko kesän etätöitä tehden ja saunoen.
Tuona huhtikuun lauantaina Jari puki jalkaansa Nokian Hai -saappaat ja meni avaamaan terassin sokkelissa olevaa luukkua. Tila on matala, tuskin metrin korkuinen, ja sinne on tapana tunkea talveksi Fiskarsin haravat, muovituolit ja grillin suojahuput.
”Heti kun avasin luukun, huomasin, että jotain oli vialla. Tavaramme oli siirretty. Ne oli työnnetty väkivalloin aivan perimmäiseen, pimeimpään nurkkaan, ikään kuin joku olisi raivannut tilaa itselleen luukun suulle”, Jari muistelee nyt, ääni yhä hieman väristen.
Jari sytytti puhelimensa taskulampun ja ryömi sisään. Terassin alla tuoksui voimakkaasti märälle mullalle, mutta myös jollekin muulle – eltaantuneelle hielle ja tupakalle.
Silloin valokiila osui rakennelmaan, joka ei kuulunut sinne.
”Pesä” pimeydessä ja hyytävä teknologia
Terassin alle, aivan Jarin ja Leenan makuuhuoneen ikkunan alapuolelle, oli rakennettu eräänlainen ”pesä”.
Maata vasten oli levitetty paksu kerros eristeenä toimivaa styroksia ja sen päälle kaksi halpaa retkipatjaa. Pesän ympärillä oli tyhjiä vesipulloja ja muutamia Jalostajan lihapullapurkkeja, jotka oli taitettu litteiksi, jotta ne veisivät vähemmän tilaa. Joku oli maannut siellä. Pitkään.
Mutta karmivinta ei ollut roskat. Karmivinta oli se, mihin taskulampun valo osui pesän yläpuolella, kiinnitettynä suoraan terassin alapuolisiin tukipuihin.
”Siinä oli mustalla ilmastointiteipillä kiinnitetty pieni musta laatikko. Se näytti aluksi palovaroittimelta, mutta kun katsoin lähempää, tajusin, mikä se on. Se oli riistakamera”, Jari kertoo.
Kamera ei osoittanut ulos pihalle. Se oli suunnattu tismalleen ylöspäin, kohti terassin laudoituksen pientä rakoa. Raosta näki suoraan ylös terassille – siihen kohtaan, johon Leena oli edellisenä kesänä laittanut aurinkotuolinsa ja jossa he söivät aina aamupalaa pyyhkeisiin kääriytyneinä saunan jälkeen.
Kameran vierestä lähti ohut johto, joka johti toiseen, isompaan akkuun. Joku oli rakentanut ammattimaisen valvontajärjestelmän heidän oman terassinsa alle.
Kuka makasi pimeässä?
Paniikki iski välittömästi. Jari huusi Leenaa soittamaan hätäkeskukseen ja käski tämän lukita itsensä autoon.
Kun poliisipartio saapui paikalle, he purkivat pesän ja tutkivat kameran. Kameran sisällä oli muistikortti. Vaikka poliisi ei kertonut Jarille ja Leenalle kaikkia yksityiskohtia tutkinnallisista syistä, he vahvistivat pahimman pelon.
”Poliisi sanoi, että kamera oli ottanut tuhansia kuvia. Se oli ollut siellä todennäköisesti jo edellisestä juhannuksesta asti. Joku oli ryöminyt terassin alle öisin, maannut siellä patjalla, katsellut meitä laudoituksen raoista ja kuunnellut meidän puheitamme, samalla kun me elimme täysin tietämättöminä muutaman kymmenen sentin päässä hänen yläpuolellaan.”
Poliisin arvion mukaan kyseessä ei ollut asunnoton kulkuri, vaan mahdollisesti joku lähialueen häiriintynyt henkilö, joka oli saanut pariskunnasta pakkomielteen. Laitteisto oli suunniteltu kestämään pitkiä aikoja ilman latausta.
Koska lumi oli sulanut ja pesä oli ollut tyhjillään mahdollisesti kuukausia talven ajan, tekijästä ei jäänyt tuoreita sormenjälkiä tai DNA:ta, joka olisi suoraan johtanut pidätykseen.
Myynti-ilmoitus Etuoveen
Se huhtikuinen viikonloppu jäi Jarin ja Leenan viimeiseksi heidän rakkaalla mökillään. Trauman laajuus oli liikaa.
”Et voi koskaan unohtaa sitä tunnetta, että kotisi – paikkasi, jossa olet kaikkein haavoittuvimmillasi – on saastutettu. Joka kerta kun kuulin oksan risahtavan metsässä tai näin varjon ikkunassa, sydämeni hakkasi. Se mökki ei ollut enää meidän turvapaikkamme.”
Mökki laitettiin myyntiin Etuoveen jo toukokuussa. Jari ja Leena muuttivat takaisin kaupunkiin ja asennuttivat uuteen kotiinsa markkinoiden parhaat hälytysjärjestelmät.
Oletko sinä koskaan ryöminyt oman mökkisi tai talosi terassin alle kevätsiivouksen yhteydessä? Tiedätkö varmasti, mitä pimeissä nurkissa piilee talven jäljiltä? Jaa tämä hyytävä tositarina WhatsAppissa tai Facebookin mökkiryhmissä varoituksena muille suomalaisille – tarkistakaa aina piharakennuksenne!
