Kevätaurinko paljasti olohuoneeni armottoman totuuden. Katonrajassa, kalliissa makramee-amppelissa roikkui ylpeyteni: viisi vuotta vanha kultaköynnökseni. Tai pikemminkin se, mitä siitä oli jäljellä.
Multapurkista lähti kaksi metrin pituista, täysin lehdetöntä vihreää narua, joiden aivan päissä roikkui muutama säälittävä, kellastunut lehti. Olin kastellut sitä, lannoittanut sitä kalliilla erikoisaineilla ja sumuttanut sitä päivittäin, mutta kasvi vain oheni ja kaljuuntui yläpäästään.
Olin jo valmis kantamaan koko rumiluksen roskakatokseen ja luovuttamaan, kunnes poikkesin lähiöni pieneen kukkakauppaan hakemaan uutta multaa. Kun näytin puhelimestani kuvaa ”narustani” kokeneelle floristille, hän ei myynytkään minulle kallista taika-ainetta. Hän antoi minulle neuvon, joka kuulosti täysin absurdilta, maksoi yhden euron ja vaati vain käyntiä kylpyhuoneen peilikaapilla. Tässä on tarinani siitä, miten pelastin rakkaimman kasvini roskatuomiolta.
Epätoivoinen taistelu ”kaljuuntuvaa” kasvia vastaan
Kultaköynnös (Epipremnum aureum) ja herttavehka ovat suomalaisten kotien yleisimpiä amppelikasveja, koska niiden väitetään olevan ”tappamattomia”.
Olin ostanut omani aikoinaan Plantagenista upeana, tuuheana puskana. Mutta kuten kymmenettuhannet muutkin suomalaiset, tein sen klassisen virheen. Annoin kasvin vain kasvaa pituutta.
Floristi selitti minulle karun biologisen faktan. ”Satu, luonnossa köynnökset kiipeävät puiden runkoja pitkin ylöspäin. Kun pakotat kasvin roikkumaan ilmassa alaspäin, sen latvassa ei ole mitään mihin tarttua. Se stressaantuu, pudottaa vanhimmat lehtensä (eli ne siellä ruukun lähellä) säästääkseen energiaa ja yrittää vain epätoivoisesti venyttää varttaan löytääkseen maata tai puunrungon.”
Olin siis itse aiheuttanut kasvini kaljuuntumisen! Mutta floristin ratkaisu ei ollut saksien esiin kaivaminen ja kasvin paloittelu vesilasiin (mikä on yleinen, mutta hidas ja sotkuinen tapa juurruttaa uusia lehtiä).
Hän opetti minulle ammattilaisten käyttämän ”Pinniniksin” (Layering-tekniikan).
Kylpyhuoneen laatikosta löytyi pelastus
Menin kotiin ja tein tarkalleen, kuten floristi käski.
Otin kylpyhuoneen laatikosta kourallisen aivan tavallisia, mustia metallisia hiuspinnejä (niitä aaltoilevia, joita käytetään nutturoiden kiinnittämiseen, esim. Cailap-merkkisiä). Jos pinnejä ei olisi ollut, myös toimistosta tutut paperiliittimet (klemmarit) olisivat kelvanneet, kunhan ne olisi vääntänyt auki U-kirjaimen muotoon.
Sitten tein tämän armottomalta tuntuvan operaation:
-
Kerälle kiertäminen: Otin ne metrin pituiset, kaljut köynnöksen varret ja nostin ne takaisin ylös ruukkuun mullan (joka oli kuohkeaa Kekkilän viherkasvimultaa) pinnalle. Kieputin varret rullalle ruukun sisään, aivan kuin olisin laittanut lankakerää kasaan. Jätin vain ne muutamat lehdelliset päät roikkumaan ruukun reunan yli.
-
Pinnin isku (Taika tapahtuu): Etsin köynnöksen varresta pieniä, ruskeita nystyröitä (niitä kutsutaan ilmajuuriksi). Painoin hiuspinnin varovasti varren yli, juuri ilmajuuren kohdalta, ja työnsin pinnin syvälle multaan. Pinni lukitsi varren tiukasti kiinni mullan pintaan. Tein tämän 5–6 eri kohdasta, jotta koko kalju varsi makasi tiiviisti kosteaa multaa vasten.
-
Kevyt sumutus: Kastelin mullan pinnan kevyesti Sinituotteen sumutinpullolla ja jäin odottamaan.
”Viidakko, josta en osannut edes unelmoida”
Ensimmäisen viikon aikana mitään ei tapahtunut. Sitten koitti toinen viikko.
Kun kurkkasin ruukkuun, en voinut uskoa silmiäni. Joka ikisestä kohdasta, jonka olin pinnillä multaan kiinnittänyt, oli tapahtunut ihme. Ne pienet ruskeat ilmajuuret olivat haistaneet mullan ja muuttuneet oikeiksi, paksuiksi valkoisiksi multajuuriksi, jotka imivät ahneesti ravinteita ja vettä!
Mutta se paras asia? Koska varsi oli nyt vaakatasossa ja juurtunut monesta kohdasta, se ei enää yrittänyt kasvaa pelkkää pituutta. Jokaisesta vanhan, pudonneen lehden nivelkohdasta alkoi puskea täysin uusi, kirkkaanvihreä lehtiruusuke suoraan ylöspäin.
Vain kuukausi pinnien laittamisen jälkeen ruukkuni oli kirjaimellisesti räjähtänyt. Se ei ollut enää kaksi kaljua narua. Se oli hillitön, kymmeniä uusia lehtiä pursuava, tuuhea viidakon puska, joka peitti koko ruukun pinnan ja alkoi vasta nyt laskeutua kauniisti ja tuuheana amppelin reunojen yli.
Olen kertonut tästä yhden euron niksistä kaikille ystävilleni, ja heidänkin jurottavat kultaköynnöksensä ovat heränneet kuolleista. Oletko sinäkin katsellut epätoivoisena olohuoneessasi roikkuvia, kaljuuntuvia ”naruja” ja tuhlannut rahaa kalliisiin lannoitteisiin? Kaiva hiuspinnit laatikosta ja kiinnitä varret multaan jo tänä iltana! Jaa tämä täysin ilmainen, huonekasvit pelastava tositarina WhatsAppissa tai Facebookin viherryhmissä myös niille kohtalotovereille, jotka tuskailevat amppelikasviensa kanssa!
