Huhtikuun valo tulvii ikkunoista, ja suomalaisissa kodeissa herätellään parhaillaan kellarin pimeydessä talvehtineita huonekasveja. Instagram ja Facebook ovat räjähtäneet #perintökasvi ja #isoäidinpelakuu -julkaisuista, joissa ihmiset ylpeinä esittelevät vuosikymmeniä suvussa kulkeneita kukkavanhuksiaan.
42-vuotiaalle Annalle tämä keväinen perinne meinasi kuitenkin muuttua katkeraksi suruksi. Hänen vaalima, mummolta peritty ja 1950-luvulta asti samassa suvussa elänyt Mårbacka-pelargoni oli muuttunut talven aikana pelkäksi kuivaksi, harmaaksi risuksi.
Epätoivoinen Anna kokeili kaikkia kalliita teholannoitteita, kunnes puutarhuri paljasti hänelle karun totuuden.
Suomalaisten suurin virhe vanhojen kasvien kanssa on liika sääli. Kun Anna keräsi rohkeutensa, tarttui saksiin ja hyödynsi yhtä keittiön maustetta, tapahtui ihme. Tässä on tarina, joka pelastaa sinunkin kaljuuntuneen kukkasi ja opettaa monistamaan sen koko suvulle.
Rakkaus tukahduttaa: Miksi vanha pelakuu jurottaa?
Pelargonit (erityisesti ne vanhat, vaaleanpunaiset ruusupelargonit ja tuoksuvat lajikkeet) ovat uskomattoman sitkeitä selviytyjiä. Ne on luotu kestämään kuivuutta ja karuja oloja.
Kun Anna kantoi mummonsa perintökasvin pimeästä kellarista keväällä valoon, hän teki sen klassisen virheen, josta Puutarhaliiton ja pelargoniharrastajien asiantuntijat varoittavat jatkuvasti.
”Kastelin sitä litimäräksi ja annoin sille heti Substralin voimakasta typpilannoitetta, jotta se heräisi. Oksa toisensa jälkeen kuitenkin pehmeni, mustui ja mätäni. Kasvi näytti tekevän kuolemaa”, Anna muistelee.
Pelargoni vihaa märkää jalkatilaa, erityisesti talvilevon jälkeen, kun sillä ei ole vielä lehtiä haihduttamassa vettä. Liikakastelu tukehdutti vanhan kasvin herkät hiusjuuret (juurimätä). Lisäksi kasvi oli vuosien saatossa venähtänyt pitkäksi, puutuneeksi ja kaljuksi varreksi, jonka päässä oli vain pari säälittävää lehteä.
”Säälimätön leikkaus” on elinehto
Kukkakauppiaan tuomio oli selvä: vanha kasvi oli pelastettavissa vain yhdellä, monelle viherpeukalolle kauhistuttavalla tavalla. Se oli leikattava lähes olemattomiin.
”Tartuin Fiskarsin oksasaksiin kädet täristen. Leikkasin ne metrin pituiset, kaljut ja puiset varret poikki niin, että multaan jäi törröttämään vain kaksi noin kymmensenttistä tappia. Tuntui, että murhaan mummoni rakkaimman muiston”, Anna kertoo.
Fysiologisesti tämä on kuitenkin pelargonin elinehto. Kun leikkaat kasvin rajusti (ns. nuorennusleikkaus maalis-huhtikuussa), pakotat sen herättämään vanhan, puutuneen varren uinuvat ”silmät” eli lehtihangat.
Samalla Anna vaihtoi kasvin mullan hiekkapitoiseen, hyvin vettä läpäisevään seokseen (esim. Kekkilän tai Biolanin pelargonimultaan, johon on sekoitettu perliittiä) ja lopetti ylikastelun. Jo kahden viikon kuluttua vanhoista tapeista alkoi puskea kymmeniä uusia, kirkkaanvihreitä lehtiruusukkeita.
Ilmaisia kasveja suvulle: Kaneli ja pistokkaat
Leikkaus pelasti emokasvin, mutta mitä Anna teki niillä irti leikatuilla, pitkillä varsilla, joiden päissä oli vielä vihreää elämää?
”Puutarhuri opetti minulle kloonauksen salaisuuden. Leikkasin varsien vihreistä latvoista noin 10 sentin mittaisia pätkiä (pistokkaita). Nypin alimmat lehdet pois, jotta varsi jäi paljaaksi”, Anna selittää.
Tässä vaiheessa moni laittaa pistokkaan vesilasiin, mikä usein mädännyttää pelargonin varren. Sen sijaan Anna käytti kuivajuurrutusta ja maustekaapin ihmettä.
Näin teet ”Taikakloonauksen” 3 askeleella:
-
Kuivata haava: Anna leikatun pistokkaan ”haavan” kuivua pöydällä parin tunnin ajan, kunnes leikkauspintaan muodostuu nahkamainen kalvo. Tämä estää bakteerien pääsyn varteen.
-
Kanelidippi (Salainen ase): Kasta pistokkaan paljas varsiosa (se kohta, josta irrotit alimmat lehdet) kevyesti vedessä ja sen jälkeen tavallisessa kanelijauheessa (esim. Meira). Kaneli on luonnon oma, uskomattoman tehokas sieni- ja bakteeritauteja torjuva aine (antifungaalinen). Se estää pistokkaan mätänemisen mullassa ja sisältää jopa juurtumista stimuloivia ainesosia!
-
Tökkää multaan: Työnnä kaneloitu pistokas pieneen ruukkuun, jossa on puhdasta kylvömultaa tai kaktusmultaa. Kastele erittäin niukasti ja laita valoisaan paikkaan.
”Nyt, kuukautta myöhemmin, jokainen niistä kymmenestä pistokkaasta on kasvattanut vahvat juuret ja uusia lehtiä. Koko isoäidin kasvi on monistettu. Äitienpäivänä aion viedä jokaiselle siskolleni ja tyttärelleni oman, elävän palasen meidän perheemme historiaa”, Anna iloitsee.
Löytyykö sinunkin ikkunalaudaltasi pitkä, puinen ja kalju ”honkkeli”, jota et ole säälistä raaskinut leikata? Vai oletko hukuttanut vanhat kasvisi talven jälkeen innokkaalla kastelulla? Ota sakset esiin, hae kanelipurkki keittiöstä ja anna kasveillesi uusi elämä! Jaa tämä täysin ilmainen, kukkaloiston moninkertaistava ja tunteikas puutarhurin pelastusniksi WhatsAppissa tai Facebookin viherryhmissä myös niille ystävillesi, jotka vaalivat vanhoja perintökasveja!
