Puutarhurin 3 euron ”saviruukkutemppu” pitää yöpakkaset loitolla nollaeurolla

Pääsiäisen aurinkoiset päivät saavat suomalaiset puutarhurit kantamaan esikasvatetut tomaatit ja chilit intohimoisesti kasvihuoneisiin. Ilo on kuitenkin usein lyhytaikainen, kun sääennuste varoittaa huhtikuun hyytävistä yöpakkasista.

Sähkökäyttöisten pakkasvahtien käyttö voi nykyisillä energianhinnoilla tulla kalliimmaksi kuin itse sato, mutta kokeneilla viherpeukaloilla on takataskussaan sähkötön ja lähes ilmainen ratkaisu. Tämä fysiikan lakeihin perustuva ”saviruukkupatteri” varastoi kynttilän lämmön ja säteilee sitä tasaisesti läpi yön. Tässä on ohje kevään nerokkaimpaan lämmitysniksiin, joka pelastaa taimet ilman sähkölaskua.

Miksi kynttilä yksinään ei riitä?

Moni harrastaja ajattelee, että muutama hautakynttilä kasvihuoneen nurkassa pelastaa tilanteen. Puutarhaliiton ja fysiikan asiantuntijoiden mukaan tämä on kuitenkin tehotonta.

Liekistä nouseva kuuma ilma karkaa ohuena janana suoraan kasvihuoneen kattoon, josta lämpö haihtuu lasin läpi harakoille. Alhaalla hyllyillä olevat herkät taimet jäävät silti kylmään ilmaan. Jotta kynttilästä saadaan aito hyöty, sen tuottama lämpöenergia on ”kaapattava” talteen ja muutettava säteilylämmöksi.

Tässä kohtaa astuvat kuvaan perinteiset, lasittamattomat saviruukut (terrakotta).

Näin rakennat ”Saviruukkupatterin” (3 vaihetta)

Tämä niksi maksaa vain parin euron kynttilän ja muutaman vanhan ruukun verran. Tarvitset kaksi erikokoista saviruukkua, joissa on pohjassa reikä.

  1. Turvallinen alusta: Aseta kasvihuoneen maapohjalle tai metallipöydälle palamaton alusta, kuten tiili tai suuri pihakivi. Aseta sen keskelle tukeva ja pitkään palava pöytäkynttilä (esim. Havin tai Ikean malli).

  2. Sisempi kerros: Sytytä kynttilä ja nosta pienempi saviruukku ylösalaisin sen päälle. Laita ruukun reunan alle esimerkiksi pari kolikkoa tai pientä kiveä, jotta kynttilä saa happea paloakseen. Ruukun pohjareikä toimii ”savupiippuna”.

  3. Ulompi kerros ja lämpöakku: Nosta suurempi saviruukku pienemmän päälle. Peitä tämän ylimmän ruukun pohjareikä kivenpalalla tai kolikolla.

Miten se toimii? Kynttilän lämpö kuumentaa sisemmän ruukun ja niiden välissä olevan ilmakerroksen. Lämpö siirtyy ulompaan ruukkuun, joka alkaa toimia kuin perinteinen kaakeliuuni. Se imee lämmön itseensä ja alkaa säteillä pehmeää infrapunalämpöä vaakasuunnassa suoraan vieressä oleville taimille. Yksi tällainen patteri voi pitää pienen alueen lämpötilan 3–5 astetta ulkoilmaa korkeampana läpi yön.

”Kuuma penkki” – Luonnon oma patteri mullan alla

Jos kynttilät arveluttavat, toinen somessa nyt leviävä ”off-grid” -niksi on perinteinen lämpöpenkki.

Ammattiviljelijät (kuten Biolanin tai Kekkilän asiantuntijat) suosittelevat hyödyntämään kompostoitumisessa syntyvää energiaa. Jos rakennat kasvihuoneen viljelylaatikot (lavakaulukset) siten, että mullan alle kerrostetaan talven aikana kertynyttä tuoretta hevosenlantaa tai puolivalmista kompostia, käynnistyy maassa mikrobitoiminta.

Tämä ”palaminen” tuottaa jatkuvaa, tasaista lämpöä suoraan ylöspäin kasvien juurille. Se on täysin ilmainen lattialämmitys, joka kestää viikkoja ja säästää satoja euroja pörssisähkölaskussa.

Muista paloturvallisuus!

Vaikka saviruukkuniksi on nerokas, Tukes ja pelastuslaitokset muistuttavat varovaisuudesta.

  • Älä koskaan jätä kynttilää palamaan lähelle muovisia ruukkuja, harsokankaita tai kuivia puurakenteita.

  • Varmista, että alusta on täysin tukeva ja palamaton.

  • Käytä vain laadukkaita kynttilöitä, jotka eivät savuta tai valu hallitsemattomasti.

Oletko sinäkin kantanut taimilaatikoita iltaisin edestakaisin sisälle, tai oletko yllättynyt yöpakkasten viemästä sadosta? Aiotko kokeilla saviruukkupatteria tai lämpöpenkkiä tänä viikonloppuna? Jaa tämä sähköä ja taimia säästävä puutarhaniksi WhatsAppissa tai Facebookissa myös niille ystävillesi, joiden kasvihuoneet odottavat jo asukkaita!

Hei! Olen Hanna Weselius, suomalainen kirjailija, valokuvataiteilija ja taiteen tohtori. Työssäni yhdistän usein visuaalisen maailman ja sanallisen kerronnan. Tutkin teoksissani yhteiskunnallisia rakenteita, valtaa ja ihmisyyden monimutkaisuutta – usein feministisestä näkökulmasta. Esikoisromaanini Alma! oli minulle tärkeä läpimurto, ja se palkittiin muun muassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla. Minulle taide ja tiede eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne ruokkivat toisiaan. Olipa kyseessä valokuva tai teksti, pyrkimykseni on katsoa maailmaa tarkasti ja haastaa totuttuja tapoja nähdä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *