Autosi aurinkosuojus on paljon enemmän kuin pelkkä liukukansi, jonka voi laskea alas. Autosi aurinkosuojus tekee todennäköisesti enemmän kuin luulet. Useimmat kuljettajat laskevat sen alas häikäisevän valon vuoksi ja kääntävät sitä toisinaan sivulle, mutta tämän näennäisen yksinkertaisen osan toiminnallisuus ei suinkaan rajoitu tähän.
Monissa autoissa on nimittäin piilotettu ulosvedettävä toiminto, joka laajentaa suojattua aluetta huomattavasti ja jota valtaosa autoilijoista ei koskaan käytä.
Temppu toimii seuraavasti. Laske aurinkosuojus alas ja käännä se sitten sivuikkunan suuntaan. Suojuksen ulkoreunassa on jatke, jota voit vetää ulospäin.
Sen sisällä on metallitanko, joka toimii kiskona tälle ulosvedettävälle jatkeelle. Sen avulla voit vetää aurinkosuojan ulos noin puoleen tuulilasista asti ja sijoittaa sen tarkasti kohtaan, jossa aurinko häiritsee eniten.
Tämä on erityisen kätevää aamulla tai illalla, kun aurinko on matalalla ja valo tulvii vinosti sivuikkunan läpi sisään, jolloin peilejä tai liikennettä on vaikea nähdä.
Yksikään valmistaja ei kiinnitä tähän aktiivisesti huomiota
Tesla Model 3 on tunnettu esimerkki autosta, jossa tämä toiminto on käytössä. Se ei kuitenkaan suinkaan ole yksinomaan sähköautojen ominaisuus. Myös useissa muissa merkeissä ja malleissa on sisäänrakennettu ulosvedettävä toiminto.
Ongelmana on, että käytännössä yksikään valmistaja ei kiinnitä tähän aktiivisesti huomiota käyttöohjeessa tai auton luovutuksen yhteydessä.
Tärkeä huomautus: kaikissa autoissa ei ole tätä ominaisuutta. Jos yrität avata väkisin aurinkosuojan, jossa ei ole ulosliukumekanismia, saatat vahingoittaa suojusta tai jopa irrottaa sen kokonaan.
Se on kallis virhe, joka alkaa pienestä havainnosta. Tarkista siis aina varovasti, liikkuuko aurinkosuojus, ennen kuin käytät enemmän voimaa. Jos suojus ei anna periksi kevyen vetoliikkeen jälkeen, siinä ei todennäköisesti ole ulosvedettävää toimintoa.
Aurinkosuojakaan ei muuten ole ainoa auton osa, jolla on piilotettu tai vähän tunnettu toiminto. Otetaan esimerkiksi pieni silmukka, joka joissakin autoissa on kiinnitetty matkustajan turvavyöhön.
Se näyttää tarpeettomalta, mutta sillä on tietty tarkoitus: pitää vyö oikeassa asennossa tietyissä istuma-asennoissa tai kun takapenkillä käytetään lasten istuintyynyä.
Toinen esimerkki on auto-hold-painike, jota näkyy yhä useammissa kojelautissa. Monet kuljettajat painavat sitä tietämättä tarkalleen, mitä se tekee.
Toiminto pitää auton automaattisesti paikallaan pysähdyksissä, kuten punaisissa valoissa tai ruuhkassa. Silloin sinun ei tarvitse enää pitää jarrupoljinta jatkuvasti painettuna. Heti kun painat kaasua, auto jatkaa matkaa ilman, että se ryömii taaksepäin.
Sitten on vielä pieniä koukkuja, joita toisinaan löytyy kuljettajan istuimen niskatuesta tai ovien sisäpuolella olevista kahvoista. Niitä ei käytännössä juurikaan käytetä niiden varsinaiseen tarkoitukseen, eli laukkujen ripustamiseen tai vaatteiden väliaikaiseen kiinnittämiseen ajon aikana.
Kaikki nämä pienet yksityiskohdat kertovat jotain siitä, miten autoja suunnitellaan. Insinöörit nimittäin pohtivat auton käyttöä arkipäiväisissä tilanteissa ja rakentavat ratkaisuja, jotka tekevät ajamisesta hieman mukavampaa. On vain sääli, että monia näistä fiksuista yksityiskohdista ei koskaan huomata.
