Miljardiyhtiöt nostivat kätensä pystyyn, mutta 18-vuotias opiskelija ratkaisi yhden ihmiskunnan pelottavimmista ongelmista – Hänen nerokas ja halpa keksintönsä puhdistaa juomaveden mikromuoveista lähes täydellisesti

Juotko sinäkin joka viikko tietämättäsi luottokortin verran muovia? Tämä pysäyttävä vertaus on ollut viime vuosina usein otsikoissa, kun tutkijat ovat paljastaneet mikromuovien levinneen kaikkialle: valtameriin, suomalaiseen hanaveteen ja jopa ihmisten verenkiertoon ja istukoihin.

Samaan aikaan kun maailman suurimmat vesilaitokset ja teknologiajätit ovat tuskailleet kalliiden suodatusmenetelmien kanssa, ratkaisu tähän näkymättömään ympäristökriisiin saapuikin täysin odottamattomalta taholta.

18-vuotias tiedeopiskelija astui julkisuuteen keksinnöllä, joka saa kokeneetkin insinöörit haukkomaan henkeään. Nuorukainen onnistui luomaan magneettisen ”ihmenesteen”, joka imee vedestä lähes kaikki muovihiukkaset täysin ilman sähköä tai kalliita suodattimia. Tässä on tarina keksinnöstä, joka saattaa pian puhdistaa meidänkin vetemme.

Näkymätön uhka suomalaistenkin vesissä

Mikromuovit (alle 5 millimetrin kokoiset muovihiukkaset) ovat yksi aikakautemme vaikeimmin torjuttavista saasteista. Ne irtoavat pyykinpesukoneessa fleece-vaatteista (kuten Haglöfsin tai Fjällrävenin ulkoilutakeista), autonrenkaista asfalttiin ja hajoavista muoviroskista mereen.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja yliopistojen tutkijat ovat löytäneet näitä hiukkasia jopa Suomenlahdelta, Saimaalta ja suomalaisten juomavedestä. Pienimmät nanomuovit ovat niin ohuita, että ne läpäisevät perinteiset vedenpuhdistuslaitosten hiekkasuodattimet vaivatta.

Maailmanlaajuinen ongelma vaikutti ylitsepääsemättömältä, kunnes irlantilainen teini-ikäinen, Fionn Ferreira, kiinnitti huomiota fysiikan ja kemian yksinkertaiseen lakiin.

”Magneettinen pöly” käänsi fysiikan ympäri

Ferreira asui rannikolla ja oli kyllästynyt näkemään muoviroskaa rannalla. Hän tiesi, että muovihiukkaset ovat luonnostaan vettä hylkiviä (hydrofobisia) ja ne sitoutuvat herkästi muihin rasvamaisiin aineisiin.

Nuorukainen ei lähtenyt kehittämään yhä tiheämpiä siivilöitä, vaan hän loi kemiallisen magneetin. Hän käytti keksinnössään öljyä ja magnetiittijauhetta (rautapohjaista pölyä) ja loi niistä niin sanotun ferrofluidin – paksun, magneettisen nesteen.

Tämän keksinnön nerokkuus piilee kolmessa yksinkertaisessa askeleessa:

  1. Lian houkuttelu: Kun ferrofluidia (magneettista öljyä) sekoitetaan mikromuovia sisältävään veteen, vedessä kelluvat muovihiukkaset takertuvat öljyyn lähes välittömästi.

  2. Magneetin isku: Koska öljy on nyt täynnä muovia ja rautapölyä, Ferreira ui veden läpi voimakkaalla kestomagneetilla.

  3. Vesi puhdistuu sekunneissa: Magneetti vetää puoleensa koko rauta-öljy-muovi-seoksen jättäen jäljelle vain kristallinkirkasta, puhdasta vettä!

95,5 prosentin täysosuma yllätti tuomaritkin

Kun Ferreira vei keksintönsä Googlen kansainväliseen tiedekilpailuun (Google Science Fair), tuomaristo oli ällistynyt. Hänen kehittämänsä menetelmä poisti laboratoriotesteissä uskomattomat 95,5 prosenttia kaikista vedessä olleista mikromuoveista.

Erityisen tehokkaasti keksintö nappasi juuri pesukoneista peräisin olevat vaatteiden mikrokuitumuovit, jotka ovat suurin yksittäinen mikromuovin lähde myös Itämeressä.

Hän voitti kilpailun pääpalkinnon ja kymmenientuhansien dollarien stipendin. Mutta merkittävintä on keksinnön kaupallinen potentiaali: menetelmä on skaalattavissa. Sitä ei tarvitse kytkeä sähköverkkoon, eikä se vaadi kalliiden suodattimien jatkuvaa vaihtamista. Tulevaisuudessa vastaava magneettisuodatin voitaisiin asentaa jokaisen suomalaisen kotitalouden pyykinpesukoneen poistoputkeen (kuten Mielen tai Boschin pesukoneisiin) tai suoraan kunnallisiin jätevedenpuhdistamoihin (kuten HSY:n Viikinmäen laitokselle).

Tulevaisuuden toivo on nuorissa

Tämä keksintö on muistutus siitä, että maailman monimutkaisimpiin ympäristökriiseihin ei aina tarvita monikansallisten yritysten miljardibudjetteja, vaan ratkaisu voi syntyä teini-ikäisen uteliaisuudesta ja oivalluksesta.

Vaikka ”magneettivesi” ei ole vielä huomenna suomalaisten hanassa, se antaa toivoa siitä, että mikromuovien aikakausi saatetaan vielä joskus sulkea fysiikan keinoin.

Oletko sinä huolissasi mikromuoveista ruoassasi ja juomavedessäsi? Tiesitkö, kuinka paljon muovia irtoaa esimerkiksi fleecetakistasi joka pesussa? Jaa tämä uskomaton ja toivoa herättävä tiedeuutinen WhatsAppissa tai Facebookissa myös niille ystävillesi, jotka murehtivat ympäristön ja Itämeren tilaa, mutta uskovat tieteen voimaan!

Hei! Olen Hanna Weselius, suomalainen kirjailija, valokuvataiteilija ja taiteen tohtori. Työssäni yhdistän usein visuaalisen maailman ja sanallisen kerronnan. Tutkin teoksissani yhteiskunnallisia rakenteita, valtaa ja ihmisyyden monimutkaisuutta – usein feministisestä näkökulmasta. Esikoisromaanini Alma! oli minulle tärkeä läpimurto, ja se palkittiin muun muassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla. Minulle taide ja tiede eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne ruokkivat toisiaan. Olipa kyseessä valokuva tai teksti, pyrkimykseni on katsoa maailmaa tarkasti ja haastaa totuttuja tapoja nähdä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *