Teokset
Kirjoituksia
Valokuvataide
Minusta
hanna.weselius@aalto.fi
+358 50 511 3243
© 2024 Hanna Weselius | Studio Kiss
Pronominit
WSOY 2025
Kansi: Martti Ruokonen
(The Pronouns briefly in English: see Bonnier Rights Finland)
”Olen lentänyt miljoonia kilometrejä, stuertti ajattelee,
ja silti. Aina sillä hetkellä, kun vauhti kiihtyy, moottorit jyrisevät, pyörät
irtoavat kiitoradasta ja kone keinahtaa siipiensä varaan, minun mieleeni tunkee
lapsuuden iltarukouksista muistuttava mantramainen luettelo kaikista niistä maahan
jäävistä olennoista ja asioista, joiden toivon selviytyvän mahdollisimman hyvin
kaikesta ja säilyvän vakaasti ennallaan sillä aikaa, kun minä olen ilmassa.
Johonkin luettelon kohtaan lisään aina myös toiveen, että
kone laskeutuu normaalien odotusten mukaisesti sille kentälle, jolle pitikin,
ja sen jälkeen kaikki jatkuu entiseen tapaan samanlaisena siitä, mihin viimeksi
jäätiin. Lisään tämän toiveen joka kerta, vaikka tähän asti koneet ovat aina laskeutuneet
suunnitellusti eikä katkos ole tuonut yllätyksiä.
Joku muu kuin minä saattaisi olettaa, että niin tapahtuu
toivomattakin, mutta minä en tee niin, minä en oleta. Minä toivon.”
”Olen lentänyt miljoonia kilometrejä, stuertti ajattelee, ja silti. Aina sillä hetkellä, kun vauhti kiihtyy, moottorit jyrisevät, pyörät irtoavat kiitoradasta ja kone keinahtaa siipiensä varaan, minun mieleeni tunkee lapsuuden iltarukouksista muistuttava mantramainen luettelo kaikista niistä maahan jäävistä olennoista ja asioista, joiden toivon selviytyvän mahdollisimman hyvin kaikesta ja säilyvän vakaasti ennallaan sillä aikaa, kun minä olen ilmassa.
Johonkin luettelon kohtaan lisään aina myös toiveen, että kone laskeutuu normaalien odotusten mukaisesti sille kentälle, jolle pitikin, ja sen jälkeen kaikki jatkuu entiseen tapaan samanlaisena siitä, mihin viimeksi jäätiin. Lisään tämän toiveen joka kerta, vaikka tähän asti koneet ovat aina laskeutuneet suunnitellusti eikä katkos ole tuonut yllätyksiä.
Joku muu kuin minä saattaisi olettaa, että niin tapahtuu toivomattakin, mutta minä en tee niin, minä en oleta. Minä toivon.”
Pronominit on kirja siitä, miten pysyvyys loppui, poikkeustilat vakiintuivat ja tulevaisuus tempautui ulottumattomiin. Mikä on minä ja mihin sinua tarvitaan matkalla kohti tuntematonta? Mitä kohti kurkottaa, mitä me tarkoittaa?
Kirjan henkilöt istuvat lentokoneessa matkalla tuntemattomaan, nimettöminä, tunnisteinaan vain istuinpaikkansa numerot ja kirjaimet. Heitä palvelee yksi väsymätön stuertti. Ainoa katsottavissa oleva elokuva on James Cameronin Titanic. Muistikuvat, tunteet ja tarinat sekoittuvat.
Kirjan edetessä siihen ilmaantuu läsnäoleva kertoja, lisää päähenkilöitä ja toinen taso, jossa ollaan maassa, tulvavesien valtaamassa kaupungissa. Toimijuuden saavat myös koirat ja ämpärit.
”Epävarmuus on merkki kertojan itseymmärryksestä. Toinen
merkki on hetkessä eläminen. Kun ihmiskunta ei pysty oppimaan menneisyydestä
mitään ja tulevaisuus on ennustamattomampi kuin koskaan maapallon historiassa,
niin mitä muuta minä voisin tehdä kuin olla tässä?
Minä olen tässä.”
”Epävarmuus on merkki kertojan itseymmärryksestä. Toinen merkki on hetkessä eläminen. Kun ihmiskunta ei pysty oppimaan menneisyydestä mitään ja tulevaisuus on ennustamattomampi kuin koskaan maapallon historiassa, niin mitä muuta minä voisin tehdä kuin olla tässä?
Minä olen tässä.”
Pronomineja kirjoittaessani tajusin, että kaikki neljä romaaniani käsittelevät rakkautta: Alma! naisten välistä solidaarista rakkautta, Sateenkaariportaat kadonneen rakkauden etsimistä, Nanette Kottaraisen muotokuva lähimmäisenrakkautta ja Pronominit kuoleman ylittävää rakkautta.
Pronomineja kirjoittaessani minulla myös epäiltiin parantumatonta, hengen vievää sairautta. Kirjoitin henkeni edestä, kuten Helsingin Sanomat otsikoi. Olen erityisen iloinen siitä, miten tuo ajatus rakkaudesta huomattiin monessa kritiikissä (ks. alla) ja lukijapalautteessa.
”Se
tuntematon lapsi, joka aikaisin aamulla takapihalla ajoi takaa muovipussia
Lupita,
minun lapseni, kaikki nämä lapset
Kanadanhanhet
Kahvipensaat
Vuodenajat
Tämä
hetki
Minun
espanjanopettajani ja kadulla luokan ikkunan alla kasvava pieni lehmus, jonka
kukat tuoksuivat makealta heinäkuussa”
“Kovin harva suomalainen nykyromaani
tekee yhtä voimakkaan vaikutuksen kuin Hanna Weseliuksen (s. 1972)
Pronominit-teos. Romaani on täyteläinen eli harkitusti viimeistelty, aiheiltaan,
teemoiltaan ja kieleltään täynnä merkityksiä. Samanaikaisesti teos jättää tilaa
selittämättömälle, jää askarruttamaan kuin outo mysteeri.
Pronominit-romaanin kiehtovuus syntyy siitä taidosta, jolla Hanna Weselius punoo yhtee arvoituksellisuuden, ajankohtaiset teemat ja proosataiteen sommitteluelementit. Erinomaisena teoksena romaani kyseenalaistaa totuttuja rakennelmia ja saa pohtimaan toisenlaisia vaihtoehtoja. Hieno, hieno romaani.”
Kaisa Kurikka, Turun Sanomat
Pronominit-romaanin kiehtovuus syntyy siitä taidosta, jolla Hanna Weselius punoo yhtee arvoituksellisuuden, ajankohtaiset teemat ja proosataiteen sommitteluelementit. Erinomaisena teoksena romaani kyseenalaistaa totuttuja rakennelmia ja saa pohtimaan toisenlaisia vaihtoehtoja. Hieno, hieno romaani.”
Kaisa Kurikka, Turun Sanomat
“Weseliuksen edellinen romaani oli todellinen
timantti. Nimettömän (WSOY 2023) jälkeen odotukset uutukaista kohtaan
ovat ehkä kohtuuttomankin korkeat.
Pronomineissa elementtejä on paljon, ja niiden yhtälö on monimutkainen, osin hämäräkin. Mutta juuri mysteerissä piilee tällä kertaa Weseliuksen proosan voima.
Romaani häiritsee mieltä pitkään ja haastaa ajattelemaan. Mitä kaikki tässä maailmassa ja ajassa oikein merkitsee? Weseliuksen tekstissä on älykkäitä havaintoja ja jykevää sanankäyttöä.
Välillä kertoja tuo itsensä näkyväksi ja kommentoi kertomusta: Sanoin aikaisemmin, että kertomus on ehkä paikka, jonka äärellä ihmiset voivat surra omaa kuolemaansa. Tai että se on ehkä paikka, jossa toisten tuskaa on helpompi käsitellä. Voi se olla niitäkin. Mutta se voi olla myös rakkaudesta johtuva teko.
Tämä kirja voisi olla juuri sellainen. Rakkaudesta elämään tehty teko. Kaikesta dystopisesta aineksesta huolimatta päällimmäisenä nimittäin hehkuvat kaipuu luontoon ja ihmetys olemassaolosta.”
Outi Hytönen, Suomen Kuvalehti
Pronomineissa elementtejä on paljon, ja niiden yhtälö on monimutkainen, osin hämäräkin. Mutta juuri mysteerissä piilee tällä kertaa Weseliuksen proosan voima.
Romaani häiritsee mieltä pitkään ja haastaa ajattelemaan. Mitä kaikki tässä maailmassa ja ajassa oikein merkitsee? Weseliuksen tekstissä on älykkäitä havaintoja ja jykevää sanankäyttöä.
Välillä kertoja tuo itsensä näkyväksi ja kommentoi kertomusta: Sanoin aikaisemmin, että kertomus on ehkä paikka, jonka äärellä ihmiset voivat surra omaa kuolemaansa. Tai että se on ehkä paikka, jossa toisten tuskaa on helpompi käsitellä. Voi se olla niitäkin. Mutta se voi olla myös rakkaudesta johtuva teko.
Tämä kirja voisi olla juuri sellainen. Rakkaudesta elämään tehty teko. Kaikesta dystopisesta aineksesta huolimatta päällimmäisenä nimittäin hehkuvat kaipuu luontoon ja ihmetys olemassaolosta.”
Outi Hytönen, Suomen Kuvalehti
“Weseliuksen romaani ei ole mitään kevyttä hyvän mielen
luettavaa. Virkkeet pursuavat ajatuksia herättävää sisältöä ja vaativat
huolellista keskittymistä.
Lisäksi tematiikka on varsin synkkää, ja maailmanlopun tunnelmissa kulkeva teksti on pakattu täyteen epätoivoa, masennusta, hämmennystä ja katumusta.
Väliin aihepiirejä lähestytään hieman lohdullisemmista kulmista. Tästä käyvät esimerkkeinä kiviaivoisen kirjailijahahmon netistä löytämät pyryihmisen videot sekä kahdeksansivuinen jakso, jossa analysoidaan ämpärien olemusta ja tarkoitusta. Metaforisessa mielessä tietenkin.
Kokonaisuutenaan Pronominit on oivaltava ja antoisa teos, joka ei päästä lukijaansa helpolla”
Toni Jerrman, Helsingin Sanomat
Lisäksi tematiikka on varsin synkkää, ja maailmanlopun tunnelmissa kulkeva teksti on pakattu täyteen epätoivoa, masennusta, hämmennystä ja katumusta.
Väliin aihepiirejä lähestytään hieman lohdullisemmista kulmista. Tästä käyvät esimerkkeinä kiviaivoisen kirjailijahahmon netistä löytämät pyryihmisen videot sekä kahdeksansivuinen jakso, jossa analysoidaan ämpärien olemusta ja tarkoitusta. Metaforisessa mielessä tietenkin.
Kokonaisuutenaan Pronominit on oivaltava ja antoisa teos, joka ei päästä lukijaansa helpolla”
Toni Jerrman, Helsingin Sanomat
“Hanna
Weseliuksen romaanista Pronominit (WSOY)
voisin napata sitaatteja sieltä täältä. Romaanin kieli on täsmällistä ja
harkittua ja taustalta kuultaa hiottu ajattelu. Sisällön runsaus voisi
aiheuttaa ähkyn, mutta niin ei käy – kiitos oivaltavan rakenteen.
Pronominit ei päästä lukijaa helpolla. Esimerkiksi varsinainen aihe saattaa kenties vaihdella lukijasta toiseen, sillä romaanihenkilöiden ajatuksista löytyy monia aihelmia. Kerronnan vihjeet vievät kyllä ilmastokatastrofiin: toistuva motiivi on salaperäinen uusi sienilaji, on myös kummallisia kuolemia ja katoamisia sekä sairautta. Dystooppinen tunnelma lentokoneessa – ilmassa, ei-missään ja samalla koko maailmassa – voimistuu kirjan osasta toiseen.”
Tuija Takala, Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi
Pronominit ei päästä lukijaa helpolla. Esimerkiksi varsinainen aihe saattaa kenties vaihdella lukijasta toiseen, sillä romaanihenkilöiden ajatuksista löytyy monia aihelmia. Kerronnan vihjeet vievät kyllä ilmastokatastrofiin: toistuva motiivi on salaperäinen uusi sienilaji, on myös kummallisia kuolemia ja katoamisia sekä sairautta. Dystooppinen tunnelma lentokoneessa – ilmassa, ei-missään ja samalla koko maailmassa – voimistuu kirjan osasta toiseen.”
Tuija Takala, Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi
“Ekokatastrofin ohella Pronominien maailmanloppua hallitsee ihmistä määrittävän kielen ja vuorovaikutuksen mureneminen.
Kirja on hengästyttävä ja paikoin raskas lukukokemus, joka toimii parhaiten rauhassa sulateltuna. Se on pullollaan maailmantuskaa ja filosofista pohdintaa runsaine viittauksineen taiteisiin ja kulttuuriin. Niitä on hyvä pysähtyä tutkimaan ja miettiä, iksi oleskelu paineistetussa lentokoneessa käy paikoin liian tukalaksi.
Toisaalta Hanna Weselius rakentaa kertomukseensa rakkauden sanomaa. Kielen, merkitysten ja todellisen maailman särkymisen keskellä yhteys toiseen ihmiseen löytyy juuri internetin hajanaisten verkostojen kautta.
Matkan loppuun asti kyydissä pysynyt lukija palkitaan loppuratkaisulla, joka ei ole varsinaisesti toiveikas, mutta yhtä kaikki rakkautta täynnä.”
Lauri Vehkala, Kaleva
“Weselius kuvaa
monia lentomatkustajille tuttuja tilanteita, kuten taistelua penkkejä erottavan
käsinojan hallinnasta. Ihan oman lukunsa saa suomalaiset jonotuskiihkoon
syöksevät ämpärit, jotka tietenkään eivät ole pelkkiä ämpäreitä, vaikka
sellaisina esittäytyvätkin.
Ja niinhän se on, että kun kerran alat nähdä ämpäreitä, et sitten enää muuta näekään.
Pronominit on sisukseltaan perifilosofinen romaani. Kielellisesti se on paikoin vallan hauska, jos toki ahdistaviakin hetkiä sen parissa tuli koettua. Luulen, että se kuuluu asiaan, kun kyse on hmiskunnan (mahdollisesta) tuhosta.
Reader, why did I marry him -blogi
Ja niinhän se on, että kun kerran alat nähdä ämpäreitä, et sitten enää muuta näekään.
Pronominit on sisukseltaan perifilosofinen romaani. Kielellisesti se on paikoin vallan hauska, jos toki ahdistaviakin hetkiä sen parissa tuli koettua. Luulen, että se kuuluu asiaan, kun kyse on hmiskunnan (mahdollisesta) tuhosta.
Reader, why did I marry him -blogi
“Ahdas, rajoitettu
fyysinen ympäristö toimii erinomaisesti temaattisena kehyksenä. Ihmisten
muistot haarautuvat lentokoneesta ulos kuin sienirihmastot.
Yhdessä riemastuttavimmista katkelmista ihmisyyteen uskonsa menettänyt pappi julistaa suurieleisesti näkemystään viereisen penkin ventovieraalle ja lopulta yltiösymbolisena eleenä pukee liperinsä tämän sylikoiralle.
Avoimeksi jäävä loppu jättää tilaa monimerkityksisen, taidokkaan ja itseironisen teoksen herättämille pohdinnoille.”
Elli Leppä, Tähtivaeltaja
Yhdessä riemastuttavimmista katkelmista ihmisyyteen uskonsa menettänyt pappi julistaa suurieleisesti näkemystään viereisen penkin ventovieraalle ja lopulta yltiösymbolisena eleenä pukee liperinsä tämän sylikoiralle.
Avoimeksi jäävä loppu jättää tilaa monimerkityksisen, taidokkaan ja itseironisen teoksen herättämille pohdinnoille.”
Elli Leppä, Tähtivaeltaja
“Hanna Weselius kääntää perinteisen
romaanikerronnan nerokkaasti ylösalaisin poikkeuksellisilla kuvillaan ja
mielikuvituksellisilla rakenneratkaisuillaan.
Jälkimodernia kerrontaa on haastavaa lukea, mihin kertoja ottaa itsekin kantaa: Kaikkitietävä kertoja on hankala rakennelma. En ole varma, olisiko se nyt, tässä, edes mahdollinen.”
Jari Olavi Hiltunen, Satakunnan Kansa
Jälkimodernia kerrontaa on haastavaa lukea, mihin kertoja ottaa itsekin kantaa: Kaikkitietävä kertoja on hankala rakennelma. En ole varma, olisiko se nyt, tässä, edes mahdollinen.”
Jari Olavi Hiltunen, Satakunnan Kansa