PhotoDo:n Itä-Länsi -battle oli vaikuttava. Vahvimmin Kirjoittajan mieleen jäi Idässä kuvanneen Noora Sandgrenin puheenvuoro: matkailu avartaa, myös omassa kotikaupungissa.
Olin torstaina Valokuvataiteen museolla seuraamassa PhotoDo:n Itä-Länsi -battlea. Tilaisuus oli vaikuttava. Vahvimmin mieleen jäi Idässä kuvanneen Noora Sandgrenin puheenvuoro kuvien äärellä. Ruskeasuolla, siis Lännessä, kasvanut Sandgren kertoi havainneensa, ettei tiedä yhtään itähelsinkiläistä ihmistä. ”Mä oon kiertäny puoli maapalloa, ja yhtäkkiä tajusin että en tunne Itä-Helsinkiä ollenkaan”, hän hämmästeli.
Asiaintilan huomattuaan Sandgren oli päättänyt lähteä Itään avoimin silmin ja pyrkiä välttämään kliseitä.
”Mä oon kiertäny puoli maapalloa, ja yhtäkkiä tajusin että en tunne Itä-Helsinkiä ollenkaan”
Niinpä hän löysikin suurta yhteisöllisyyttä ja selvin päin mariannekarkeissa kahlaavia partiolaisia. ”Halusin kiinnittää huomiota siihen, millä tavoilla me kaikki ollaan samanlaisia”, hän totesi. Matkailu avartaa myös lähellä: Sandgren oli huomannut senkin, ettei ole pakko matkustaa kauas, vaan saman ajatustuuletuksen saa kotikaupungissakin.
Tällaisten puheiden siivittämä battle oli rauhanomainen. Sen alussa esitettiin toivomus, että kaikki tanssisivat koko ajan. Suomalainen yleisö ei tietenkään tanssinut, mutta ehkä sekin päivä vielä nähdään.
Myöhemmin illalla 12-vuotias kotikriitikkoni alkoi tosissaan pohtia, mitä itähelsinkiläisyys tarkoittaa. Hän ei ollut tullut ennen ajatelleeksikaan, että asuisimme jossain ghetossa. Samanlainen oli tilanne, kun olimme juuri muuttaneet Vuosaareen 9 vuotta sitten: minusta päiväkodin tädin huudahdus ”Tule pois sieltä lätäköstä makaamasta, Muhammed!” kuulosti todella absurdilta, mutta lapset eivät koskaan pitäneet – eivätkä edelleenkään pidä – mitenkään huomionarvoisena sitä, että heillä on erilaisia kulttuuritaustoja.
Valokuvilla voi rakentaa ennakkoluuloja tai purkaa niitä. Mistä kuvista lienevätkään muodostuneet käsitykset ghetoista ja ihmisten perustavanlaatuisesta erilaisuudesta, tiukassa ne ovat. Itsekin huomasin rakentavani mielessäni kahta Itä-Helsinkiä: sitä meidän kivaa korkeataivaista ja merenrantaista ja sitä betonialepaseutua, jossa me ei käydä.
Itä-Länsi -tapahtuma tekee hyvin selväksi sen, että kuvaamisen tavat tulevat perinteestä ja vakiintuneista käsityksistä. Ja niillä voi ja pitää leikkiä, ja ne voi tietoisesti rikkoa.
Näyttely on esillä 25.3. asti Valokuvataiteen museon Prosessi-tilassa.
1
2
3
4