Kimmo Kinnunen keräsi yli 500 litraa sieniä ja antoi saaliin pois: mestarin poikkeuksellinen syksy

Keihäänheiton kaksinkertainen arvokisamitalisti Kimmo Kinnunen on kerännyt tänä syksynä yli 500 litraa kantarelleja ja antanut lähes jokaisen litran ilmaiseksi eteenpäin. Metsänraivaajana nykyisin leipänsä tienaava 58-vuotias urheilulegenda on takonut uuden henkilökohtaisen keräysennätyksensä keskisuomalaisissa maastoissa.

Stadionien parrasvalot ja heittoringit ovat vaihtuneet metsän rauhaan, jossa Kimmo Kinnunen välttelee huomiota tarkoituksella. Reilusti yli 50 ämpärillistä sieniä käsittävä jättipotti on poikkeuksellinen saavutus, jollaista entinen huippuheittäjä muistelee kokeneensa vain kerran aiemmin monen vuosikymmenen aikana.

Sienisaaliistaan mies ei kuitenkaan suostu pitämään kiinni, vaan valtava urakka päätyy suoraan muiden ruokapöytiin.

Yli 50 ämpärillistä jaettavaksi – miksi Kimmo Kinnunen antaa saaliin pois?

Kinnusen omalle lautaselle valtavasta sadosta päätyy harvoin mitään. Tänäkin syksynä ainoa omaan jääkaappiin asti selvinnyt pannullinen ehti seisoa viikon, kunnes vaimo heitti sen roskiin.

Sienten poimiminen on Kinnuselle kiitollisuuden osoitus ja luonteva tapa auttaa läheisiä, jotka eivät itse pääse luontoon liikkumaan. Saaliin saajien joukossa on monenlaisia tärkeitä tuttavia:

• Oma äiti ystävineen ja lähipiireineen
• Vanhat lentopallo- ja jalkapallovalmentajat
• Entinen kirjanpitäjä sekä paikallinen kirkkoherra
• Naapurit ja ystävät, jotka keittävät vaivanpalkaksi kahvit

Palkkioksi vaivannäöstä Kimmo Kinnunen ei huoli rahaa. Kuppi kahvia riittää, ja parhaaksi palkinnoksi riittää itse luonto, kuten metson siiveniskun kuuleminen puun oksistossa tai satunnaiset havainnot metsän eläimistä aina hirvistä karhuihin.

Mulle riittää, kun metsässä kuulen, kun metso vaihtaa puussa asentoa. Siitä kuuluu semmoinen läpsäys, kun se heilauttaa siipeään. Se on hieno hetki. Ja jos saajat kahvit keittävät, niin se on hyvä. Mitään niistä en ota.

Metsurin tarkat periaatteet: ei paikantimia, ei musiikkia

Sienimetsällä Kinnunen toimii tinkimättömien sääntöjen mukaan, jotka suojaavat niin kerääjän mielenrauhaa kuin tarkkaan varjeltuja apajia. Lapsuudesta asti säilyneiden sienipaikkojen määrä pyörii Keski-Suomessa 50–60 paikan tienoilla, mutta minkäänlaista kirjanpitoa koordinaateista ei pidetä.

Älypuhelimen paikannin kytketään maastoon astuttaessa pois päältä. Metsässä suunnistetaan puhtaasti muistin ja maastotuntemuksen varassa, mikä pitää mielen virkeänä.

Salaiset apajat pysyvät visusti piilossa

Kinnunen pukeutuu maaston väreihin ja vetää mustan pipon syvälle päähän välttääkseen kohtaamisia muiden liikkujien kanssa. Myös keruuastiat on valittu niin, etteivät ne erotu maastosta kirkkaina väreinä.

Yksin tai koiran kanssa kulkeva Kinnunen kelpuuttaa toisinaan kaverin mukaansa, mutta ehdottomalla ehdolla: metsässä ei kuunnella musiikkia tai pidetä kuulokkeita korvilla. Hiljaisuus on keruuretkien tärkein arvo.

Vaikka saalista kertyy ennätystahtiin, metsurin arjessa aika loppuu usein kesken. Metsiin jää edelleen kymmeniä tarkistamattomia apajia, joille Kimmo Kinnunen ei kiireiltään ehdi, vaikka kilpailuvietti herääkin heti keruuastian heiluessa kädessä.

💡 Sienimetsälle kannattaa suunnata rauhallisella asenteella ja riittävällä ajanvarauksella, aivan kuten kokeneet konkarit tekevät.

📌 Luonnon antimien jakaminen iäkkäille tai liikuntarajoitteisille läheisille on arjen konkreettista välittämistä parhaimmillaan.

👇 Keräätkö sinä syksyn sienisadon omaan pakkaseen vai ilahdutitko tänä syksynä naapuria ämpärillisellä? Kerro omat sienestystarinasi!