Hanna Nordenhökin 178-sivuinen uutuusromaani kuvaa matkaa pandemian tyhjentämän Ruotsin halki

Ruotsalaiskirjailija Hanna Nordenhökin romaani Det underjordiska biblioteket (W&W, 178 sivua) sijoittuu nopeasti ja rajusti iskeneen pandemian jälkeiseen aikaan. Tuhon aalto käynnistyi elokuussa, ja kirjan alkaessa eletään jo syyskuuta.

Tarina alkaa sen päätöksestä. Lääkäri Valeria löytää kuolleen isänsä asunnostaan Malmöstä, kantaa hänet rannalle ja polttaa ruumiin.

Autioitunut maa ja poltettu menneisyys

Ennen saapumistaan Malmön rannalle Valeria on matkannut Tukholmasta läpi lähes täysin ihmisistä tyhjentyneen Ruotsin. Matkan varrelle jäävät mätänemisen haju ja hylätyt, villiintyneiden nurmikoiden ympäröimät huvilat.

Dagens Nyheter -julkaisun tunnus

Teoksen kerronta rakentuu takaumien varaan ja etenee lopusta kohti matkan alkupistettä. Ratkaisu syventää perinteistä postapokalyptista matkakertomusta.

Matkakumppanit ja uuden sukupolven vastuu

Valeria ei taita matkaa yksin. Mukaan on tarttunut kaksi sisarusta: noin kymmenvuotias poika ja hänen nuorempi sisarensa, jolla on vaikea neuropsykiatrinen oirekuva.

Aluksi mukana kulkee myös sairaalasta pelastettu päihderiippuvainen nainen, joka kuitenkin katoaa matkan aikana. Valeria yrittää useasti jättää lapset, mutta palaa aina heidän luokseen.

Synkkyyden keskellä siintävä silta

Maisemat ovat kauttaaltaan lohduttomia ja autioita. Mukana on myös synkkiä tapahtumia Kolmårdenin eläinpuistossa, jossa villieläimet ovat jääneet oman onnensa nojaan.

Lopussa etelässä siintää silta kohti mannerta merkkinä mahdollisesta elämästä. Teos heijastelee inhimillistä tarvetta yhteyteen kriisin keskellä – samaa teemaa, jota Ruotsin entinen valtionepidemiologi Anders Tegnell kommentoi hiljattain radiossa katuessaan sairaalavierailujen varhaisia kieltoja.